Autoilua Japanissa

Olemme kahdesti, maaliskuussa 2008 sekä marraskuussa 2009, vuokranneet Japanissa viikoksi auton ja käyneet paikoissa ja reiteillä jossa turisteja on selvästi vähemmän, kuin vaikkapa Tokiossa tai Kiotossa. Emme osaa lainkaan lukea japania ja puhettakin vain muutaman vaivaisen sanan joten lähtökohtaisesti tarvitsemme englanninkielistä palvelua tai paljon aikaa ja elekieltä sekä viittoilua.

Autonvuokraus on syytä hoitaa englanniksi että kaikki yksityiskohdat selviävät. Tällöin on etukäteen Internetissä operoidessa käytännöllisin – myös lähes ainoa – vaihtoehto ToCoo! (http://www2.tocoo.jp ), joka ei itsessään ole autovuokraamo mutta hoitaa englanniksi autonvuokrauksen valmiiksi johonkin varsinaiseen autovuokraamoon. Meillä se on sekä Nagoyassa että Naritassa ollut Mazda. ToCoo!:n lomakkeeseen on syytä täyttää kaikki tiedot huolellisesti, pienempikin puute aiheuttaa sähköpostikyselyn ja hidastaa vahvistuksen saamista.

Erikoisajokortti

Erittäin tärkeä seikka on kansainvälinen ajokortti, jonka olen hankkinut asioimalla suoraan Autoliiton toimistossa Helsingin Hämeentiellä. Japanin erikoisuus – Markus Kajoa lainaten metku – on, että siellä kelpaa ainoastaan yksivuotinen Geneven 1949-sopimuksen mukainen ajokortti, ei useimpiin muihin maihin kelpaava Wienin 1968-sopimuksen kolmivuotinen ajokortti. Autoliiton matkailupuolella tämä kyllä hyvin tiedetään ja hakemukseenhan mainitaan maat joissa kansainvälistä ajokorttia on tarkoitus esitellä.

Esittelemään sitä joutuu heti kun autonvuokrauspiste on löydetty. Nagoyan erikoisuus oli, että Mazdalla ei ollut omaa toimistoa, löytyivät vain Toyota, Nissan ja Nippon. Näistä Nissan hoiti ainakin tuolloin myös Mazdan autovuokrausasiakkaat. Naritassa puolestaan on terminaaleissa vuokraamoiden yhteyspisteet, josta ohjataan yhdysbusseille. Autovuokraamot eivät saa toimia lentoasema-alueella vaan sen ulkopuolella – kuten myös kaikki pysäköintialueet sekä lentokenttähotellit.

Autonvuokrauspisteessä on kahdet paperit vuokrauksesta, japaninkieliset allekirjoitetaan ja englanninkielisissä vakuutetaan, että tämä on suora kopio alkuperäistekstistä. Vuokraamovirkailija kopioi passin, suomalaisen ajokortin ja kansainvälisen ajokortin, sekä antaa japaniksi olevat palautusohjeet, joissa on kuitenkin selkeät kartat.

Navigointia navigaattorilla

Vuoden 2009 uutuus oli navigaattorin käytön helpottuminen edellisestä vuodesta. Edelleen se on säilynyt ainoastaan japaninkielisenä mutta mahdollisuus hakea uusi määränpää puhelinnumeron perustella on yksinkertainen operaatio, yksi paperiarkki riittää palauttamaan ohjeet mieleen toisenakin aamuna ja jatkossa riittää kuvallinen symboliikka.

Navigaattorin kanssa ongelmia voi tulla jos et löydä sopivaa puhelinnumeroa, esimerkiksi hotellin numero ohjaa suoraan pääkonttoriin Tokioon eikä toimipisteeseen. Toinen ongelma on ohjelman halu pysyä pääväylillä, varsinkin maksullisilla moottoriteillä. Tähän saattaisi kielitaitoinen löytää ratkaisun mutta emme sitä viime vuonnakaan yrittäneet. Muistissa oli vuoden 2008 reissu, jolloin saimme lukittua määränpääksi jonkin Okinawalla olevan taajaman ja sinne laite kuusi päivää meitä yritti opastaa. Silloinkin laitteen zoomattava kartta kyllä auttoi taajamissa, varsinkin kun siitä näkyvät useimpien isojen kauppa-, pankki- ja ravintolaketjujen logot.

Mutta kartta on kuitenkin välttämätön. Jo matkan etukäteissuunnitteluun hyvä kartta on kaksikielinen Shobunsha-kustantamon Japan Road Atlas, joka 1:250.000 mittakaavallaan on varsin riittävä taajamien ulkopuolella. Se kannattaa hankkia jo etukäteen esimerkiksi Akateemisesta Kirjakaupasta tai nettitilauksena. Kartassa on tarkempia karttoja myös suurkaupungeista ja merkittävimmistä turistikohteista.

Liikenteen käytäntöjä

Ajaminen Japanissa on helppoa. Opasteet ovat useimmiten kaksikielisiä ja valtaväylillä selkeitä sekä ennakkomerkit aikaisin. Pienemmillä teillä ennakkomerkintä on heikompaa ja englanti putoaa toisinaan pois. Silloinkin lähes aina symboliikka on ymmärrettävää. Japanilaiset ovat kohteliaita, myös liikenteessä.

Kuva autoilua Japanissa 2009 Japani 357

Olen ajanut 48 maassa ja Japani on ehdottomasti kärkitriossa liikennöinnin helppoudessa. Tietysti jos ei ole aiempaa kokemusta vasemmanpuoleisesta liikenteestä se hieman alkuun lisää vaikeusastetta. Vuokraamoautoissa on aina automaattivaihteisto, joten vaihteiden käyttö ei tuo ajamiseen lisäohjelmaa tottumattomallekaan.

Liikennekohteliaisuuteen on yksi pieni varaus. Se oli ruuhka Tokiossa, tietyöstä johtuva suma Shibuyassa ennen pääsyä Tomei Expressway’lle. Suurkaupunki on aina suurkaupunki, pahassakin!

Vapaus valita oma reitti

Japanissa on loistava junaverkko ja muutenkin sujuva joukkoliikenne. Miksi sitten autolla? Ensimmäinen – joidenkin paheksuma syy – on se, että yksinkertaisesti tekee mieli päästä riippumattomasti tien päälle. Meille keskeistä on ollut päästä moniin mielenkiintoisiin kohteisiin pääreittien ulkopuolella, niistä joitakin parhaita:

– Ajomatkalla Hiroshima – Tottori Taishakukyon tippukiviluolat ja luonnon muovaamat kivisillat joen yli.
– Tottorin hiekkadyyneistä itään jatkuva Uradome – Iwame rannikkotie 1905-sodan venäjänkielisine muistotauluineen.
– Yhden päivän aikana Horyujin temppeli (Nara), Meoto Iwa -kivet ja oheiset temppelit Isessä, Mikimoton museo ja helmisimpukoiden sukellusnäytös Tobassa ja vielä paluumatkalla Naraan Shorenji-joen laakso viiniviljelmineen – vaikka villejä apinoita emme nähneetkään.
– Hakonen vuorilta ja Ashinoko-järveltä etelään lähtevä kaunis Izun niemi.
– Fujin ympäristöä laajalla skaalalla, myös uskomattoman rauhallinen Saiko-järvi.
– Kofun ympäristön viiniviljelmät sekä pohjoispuolinen Shosenkyo-rotko.
– Matsumoton eteläpuolinen Kison laakso sekä sen jatkona Odaira- ja Iida-solat, todella huimia teitä ja maisemia.
– Naganosta Nikkoon nähden Jigokudanin apinat, Shibun ja Yamadan solat hiihtokeskuksineen ja Nikkoa lähestyttäessä taas Konsei-solan ja Chuzenjiko-järven mahtavat ruskamaisemat.
– Nikkon pohjoispuolella Baroyama-vuorten vesiputoukset sekä läheiset karjatilat ja maataloustuotteiden suoramyynti.

Noilla reiteillä on päässyt poikkeamaan moneen kauppaan ja ravintolaan, joissa on saanut kokea hienoja hetkiä, tuntea ettei ulkomainen turisti ole vielä itsestäänselvyys.

Moottoriteiden taukopaikathan muuten ovat periaatteessa lähes aina samalla rakenteella. Pikaruokailu niissä kyllä onnistuu jos ei ole aikaa etsiä paikallisempaa väriä. Useimmiten maksu suoritetaan automaattiin, josta saadulla lipukkeella ruoka haetaan tiskiltä. Kuvat helpottavat ja auttajiakin tarvittaessa löytyy vaivatta. Eikä ruoka ole huonoa tai kallista, kauan mennee siihen että kiireinen kulkija saa Tyrnävän Nesteen baarissa friteerattujen osterien annoksen alle kymmenen euron.

Aina voi sattua jotain ikävää

Olemme varmuuden vuoksi ottaneet aina täysvakuutuksen ja vuonna 2009 se ainakin helpotti paperitöitä. Hakonen tuntumassa jyrkällä vuoristotiellä serpentiinimutkassa vastaantuleva moottoripyöräilijä kaatui. Tiukan mutkan takia vauhti oli hidas ja sen ansiosta motoristi herra Kawasaki pysähtyi (vammoitta) ja sain automme pysäytettyä, mutta painava moottoripyörä valui alamäkeen automme keulaan. Moottoripyörästä katkesi kytkinkahva ja tuli paljon kolhuja, Mazdastamme särkyi muovinen etupuskuri.

Poliisin tulo paikalle Numazun poliisiasemalta ei kestänyt kuin 25 minuuttia mutta sitten alkoi suunnaton byrokratia. Erilaisia kuvia ja piirustuksia urakoitiin valtavasti, papereita täytettiin kymmenittäin. Operaatiota hidasti, että kielitaitomme eivät kohdanneet. Lähes kolme tuntia kului aikaa hukkaan kunnes vaimo otti käyttöön maailman vahvimman aseen, naisen itkun. Muutama katkera kyynel sai poliisit paniikkiin ja meidät ohjattiin hetkessä jatkamaan matkaa papereidemme kanssa. Kuudessa päivässä ei poliisi ollut ehtinyt toimittaa mitään dokumentteja Naritan Mazdalle, mutta onneksi olin saanut autossa olleeseen kaksikieliseen vahinkoilmoituslomakkeeseen herra Kawasakin ja vakuutuksensa tiedot, se paperi ilahdutti Mazdan vastaanottovirkailijaa.

Jatkossakin aiomme autolla matkoillamme Japanissa. Nagasaki – Fukuoka – Beppu -alueella on monia kiinnostavia kohteita. Mutta ehdoton EI siis autoilulle Tokiossa, Osakassa ja Kiotossa, siinä ei ole mieltä eikä nautintoa.

Teksti ja kuvat: Seppo Simola

(Julkaistu alunperin SJY:n Kokoro-lehdessä nro 2/2010)

Navigaatio