Japanilainen puutarha

Japanilainen puutarha

Japanilaisen puutarhan alkuajoista ei ole tarkkaa tietoa.  Japanin vanhin kirjallisuus Nihonshoki kertoo hallitsijasta Umako Sogasta, joka 600-luvulla kaivoi pihaansa lammikon ja rakensi sen keskelle saaren. Alkuaikoinaan japanilaiset puutarhat olivat kaikki sommitelmaltaan samantyylisiä: niissä oli kivivuori, lampi, silta ja saari.

Julkisten puistojen perinne puuttuu Japanista ja puutarhat ovat perinteisesti olleet osa yläluokan asumuksia tai temppeleitä. Vasta 1700-luvun lopulla lääninherrat (daimyō) avasivat puutarhojensa ovet ja sosiaaliseen yläluokkaan kuuluvat ihmiset pääsivät ensimmäistä kertaa nauttimaan puutarhoista virkistysalueina.

Japanilainen puutarha on aina tarkasti aidalla rajattu alue ja siihen astutaan sisään portista. Suunnittelutyön alkuvaiheessa pyritään visualisoimaan mielessä jokin luonnonkaunis paikka ja yritetään luoda sen tunnelma, ei kopio, tulevaan puutarhaan. Japanilaiset puutarhat ovat kehittyneet 1300 vuoden aikana. Puutarhat ovat osa japanilaista omintakeista kulttuuria ja yksi sen tärkeimmistä elementeistä. Japanilainen ajattelutapa ja filosofia heijastuvat vahvasti puutarhan rakentamiseen.

PUUTARHAN TYYLISUUNNAT 

Shinden-tyyli (Hovin ja korkeiden virkamiesten puutarhatyyli)

Shinden tyyli kehittyi Heian kauden aikana (785 – 1180) Kioton ollessa pääkaupunkina. Shinden tyylissä rakennukset ovat kytkettyinä käytävärakennuksilla toisiinsa ja puutarha sijaitsee päärakennuksen eteläpuolella. Puutarhan keskellä on lampi, jossa on pieni saari. Saari on kytketty sillalla rantaan. Lampeen virtaa puro (Yarimizu), joka alkaa idässä sijaitsevasta vesiputouksesta ja laskeutuu länsisuuntaan (lian poistumissuunta) mikä symbolisoi puhdistumista vedellä. Puutarhan puilla ja kivillä on jokaisella oma symbolinsa, joka on kiinalaisesta Yin-Yang –filosifiasta kotoisin.

Puutarhaa katseltiin joko katselulavoilta tai siitä nautittiin veneilemällä, puutarhassa ei kävelty.

Alkuperäisiä Shinden-tyylin puutarhoja ei ole nähtävillä.

Jōdō-tyyli (Buddhalainen paratiisityyli)

Jōdō-tyyli on kehitetty temppeliä varten. Shinden tyylin tapaan rakennuksen edessä on lampimaisema, joka esittää buddhalaisen Jōdo-koulukunnan korostamaa paratiisia. Suoraan temppelin päärakennuksen ja luentosalin akselin eteen on asetettu lyhtypari lammen etu- ja takapuolelle. Sutra-rakennus, ruokasali ja pagodan paikatkin ovat tähän mennessä vakiintuneet. Mantran esittämä maailma rakennettiin puutarhaksi ja ihmisiä johdatettiin ymmärtämään uskomisen tärkeyttä ja pelastamaan kuoleman pelosta. Rakennus oli tarkoitettu vain Buddhan käyttöön.

Joruri-ji Kamo/Kyoto, Motsuji Temppeli Hiraizumi/Iwate, Byodo-in Uji/Kyoto

Karesansui-tyyli (Kuiva vuori ja vesi -tyyli)

Heian kauden jälkeen hyvät rantapaikat kävivät vähiin ja alettiin rakentaa lammen sijaan vedettömiä vesimaisemia. Muromachikaudella (1384 – 1578) Zen-buddhalaisuus levisi ja sen mukana Zenin karesansui tyyli kehittyi ja yleistyi. Zenin puutarha oli meditointia varten. Puutarhaan ei kaivattu vettä vaan riitti että se oli symbolisoivana maisemana. Karesansui esitti symbolisesti vedettömänä vesimaisemaa, joka mielikuvituksessa laajeni äärettömyyteen.

Zenin samaa ajatustapaa symbolisoi maalaustaiteessa tussimaalaus, jossa pelkistetään luonnon maisemia ja kasveja kauniisti mustavalkoisella tussisävyllä. Tussimaalauksen väriä äärimmäisyyteen asti vähennetyssä kuvassa etsitään värien rikasta maailmaa, mikä on yhtäläistä myös Karesansuin kanssa. Puutarhassa esitetään vähäisellä maamassalla ja vedellä suurta maisemaa: vuoria, jokia ja merta. Näin Zenin symbolisoiva askeettinen ajatusmaailma heijastuu Karesansuin rakentamistekniikassakin.

Kyoto: Ryōan-ji temppeli, Myoshinji temppeli Taizō-in, Daitokuji temppeli; Daisen-in, Ryugen-in,  Tofuku-ji temppeli, Yamaguchi: Joei-ji temppeli, Dazaifu: Komyozen-ji temppeli, Tokushima: Omotegoten Garden, Kagoshima: Chiran Samurai Houses (Bukeyashiki)

Roji (Teehuoneen puutarha)

Roji on teeseremoniassa käytettävään teehuoneeseen liittyvä kaksiosainen ulkotila, joka on rakennettu yksinkertaisesti teeseremonian aatetta seuraten. Puutarhaan tullaan yksinkertaisesta portista tai matalan oven kautta. Polku on tehty astinkivistä ja kapeista pitkoskivi-asetelmista, jotka johdattelevat vierasta kulkemaan oikeassa järjestyksessä puhdistautumisen kautta kohti teehuonetta. Astinkivien välit pidetään kimonopuvuille sopivan mittaisina ja puhdistautumisen rituaalipaikan muodostavat kivilyhty ja käsienpesuallas. Roji toimii teeseremonian hengen Ichigo-Ichien (yksi tapaaminen yksi mahdollisuus) valmistelupaikkana.

Kyoto: Katsura Rikyu Imperial Villa, Hashimoto Memorial Gardens, Kodai-ji temppeli, Koetsu-ji temppeli, Shoren-in temppeli, Aici, Inuyama: Uraku-en, Tokyo: National Museum Garden, Nezu museo

Daimyō-puutarha

Shinden-, Joudo-, Karesansui- ja Roji-tyyliset puutarhat ovat tilatunnelmaltaan suljettu ja ja Rojia lukuun ottamatta alun perin yhdeltä suunnalta katsottavia puutarhoja. Myöhäisellä Edo-kaudella (1604 – 1868) kehittyi suuri kierrettävätyyppinen puutarha. Näitä samuraipäälliköiden (Daimyoun) rakennuttamia puutarhoja kutsuttiin Daimyou-puutarhaksi, joissa yhdisteltiin monipuolisesti eri tyylejä. Tämän puutarhan tilatunnelma on avoin ja puutarhaa kiertävä polusto yhdistää paikat toisiinsa. Puutarhaa voi katsoa kävellen tai myös veneellä kierrellen.

Kanazawa: Keroku-en, Mito: Kairaku-en, Okayama: Koraku-en, Takamatsu: Ritsuri Koen, Kumamoto: Suizenji/Jōju-en, Tokyo: Hama-rikyū Garden, Kiyosumi Garden, Rikugi-en Garden, Nara: Isui-en, Nagoya: Togukawa-en

Teksti: Katja Uski

Navigaatio