Kun aktiivisin työura jää taakse, elämä tarjoaa mahdollisuuksia johonkin uuteen. Yksi pitkäaikainen haaveeni oli ollut asua Japanissa ilman työpaineita ja perehtyä stressittömästi maan rikkaaseen perinnekulttuuriin. Sellaiseen olisin tarvinnut vapaata aikaa, jota ennen 65. ikävuottani ei yksinkertaisesti löytynyt. Saavutettuani viime vuonna eläkeiän päätin ryhtyä toteuttamaan haaveistani niin monta kuin ehtisin ja kykenisin.
Olin käynyt Japanin entisessä pääkaupungissa lukuisia kertoja muusikkona. Konserttimatkoilla ehtii nähdä vain pintakuohua – pari ravintolaa, hotellin, rautatieaseman ja tietenkin esiintymispaikan. Aiemmilla Kioton käynneilläni olin toki ottanut sen verran ylimääräistä aikaa, että kultainen temppeli ja Ryoanji olivat tulleet tutuiksi. Käänteentekevä muisto Kiotosta ajoittuu kuitenkin kevääseen 2010. Tapasin silloin Tokiossa musiikkia harrastavan toimittajan, joka oli viettänyt vuoden verran zen-munkin elämää kiotolaisessa luostarissa. Hän tarjoutui esittelemään sikäläistä ystäväpiiriään. Yhteinen matkamme Kioton luostariyhteisöihin, teehuoneisiin ja yksityisiin puutarhoihin avasi kontaktin maailmaan, josta olin kyllä lukenut, mutta jonka monipuolisuutta ja kiehtovuutta en aiemmin osannut täysin kuvitella.
Unelmien toteuttamista yhdessä puolison kanssa
Neljä vuotta myöhemmin japanilainen puolisoni sai idean lähteä joksikin aikaa synnyinmaahansa. Musiikkiopinnot olivat tuoneet hänet jo nuorena Eurooppaan. Lähes puoli vuosisataa myöhemmin oli vihdoin aikaa ajatella omia juuriaan. Mikä olisi parempaa, kuin asua jonkun aikaa Kiotossa ja opiskella yliopistossa äidinkielellään sellaista, mitä haluaisi tietää. Ajatus tarttui minuunkin. Mitään estettä ei ollut sille, että lähtisin muutamaksi kuukaudeksi opiskelemaan sitä mitä halusin, sinne missä viihtyisin. Olin ehtinyt vuosikymmeniä harmitella, että japaninkielen ilmaisukykyni oli rajallista, koska kieliopin tuntemukseni oli vähäistä ja osasin vain muutamia kanji-merkkejä. Nyt olisi mahdollista kehittää japaninkielen osaamistani ja toteuttaa haaveeni tutustua rauhassa perinteiseen Japaniin. Kiotossa on noin 1500 temppeliä ja 730 puutarhaa. Niissä riittäisi tutkittavaa ensi alkuun, tai jopa koko loppuelämäkseni. Niin päätin lähteä puolisoni kelkassa kohti uusia haasteita.
Haasteena sopivan kielikoulun löytäminen
Ensivaikeutena oli sopivan kielikoulun löytäminen. Haravoin internetistä sopivan tuntuisia opinahjoja. Vaikutti kuitenkin siltä, ettei yhdenkään opinto-ohjelma sopinut minulle. Olin hankkinut melkoisen laajan sanavaraston ja kohtuullisen kommunointikyvyn luonnonmenetelmällä. Olisi ajanhukkaa aloittaa aivan alusta. Toisaalta systemaattisesti kielioppia ja kirjoittamista opiskelleiden kanssa joutuisin ehkä liian koviin haasteisiin.
Lopulta löysin netin kautta läheltä Kiotoa kansainvälisesti orientoituneen kielikoulun, joka lupasi räätälöidä minulle sopivan opinto-ohjelman. Olisin pienryhmässä, jossa joinakin viikkoina saisin luokan ainoana oppilaana suorastaan yksityisopetusta. Koulun nettisivut olivat hienot ja vastaukset kysymyksiini tulivat tunnin sisällä. Kaikki vaikutti hyvältä, kunnes tuli ennakkomaksun aika. Se olisi pitänyt lähettää Taiwaniin. Epäilykseni heräsivät. Puolisoni pyysi erästä yhteistä ystäväämme käymään koulun toimistossa. Kävi ilmi, ettei mitään koulua oikeasti ollut olemassakaan. Koko juttu oli virtuaalitodellisuutta. Netin valokuvassa ollut rakennus kyllä löytyi, mutta sen toimistossa työskenteli vain yksi mieshenkilö tietokonepäätteen äärellä. Hän hermostui pahasti kohdatessaan ikäviä kysymyksiä tehneen ystävämme ja ajoi tämän pois.
Ratkaisuna yksityisopetus
Pari viikkoa ennen matkani alkua olin siis vielä ilman oppilaitosta ja jokseenkin neuvottomana opinto-ohjelmani suhteen. Onneksi Kiotossa on mahdollista saada japaninkielen yksityisopetusta ja siihen löytyi monia palveluntarjoajia. Päädyin valitsemaan kolme opettajaa, jotka edustivat eri ikäluokkia sekä osaamis- ja hintatasoja. Kaksi kolmesta opettajasta osoittautui erittäin ammattitaitoiseksi. Otin heiltä vuorotellen oppitunnin lähes jokaisena arkipäivänä. Yksityisopetus on monessa suhteessa hyvä valinta jonkin verran kieltä jo osaavalle. Opettajat voivat kohdentaa opetusmateriaalin oppilaan kannalta ihanteelliseksi. Tunteja voi tarvittaessa siirtää tai peruuttaa ilman kustannuksia. Turhasta ei tarvitse maksaa. Opiskelusta tulee joustavaa, hauskaa ja stressitöntä, jos vain itse haluaa. Sellaista toivoin ja huumorintajuiset ohjaajani olivat samalla aaltopituudella.
Tunteja pidettiin asuntoni lähellä sijaitsevissa kahviloissa, lähellä metroasemaa. Opettajat saattoivat tulla kaukaakin, mutta heidän matka-aikansa oli minimaalinen hyvien julkisten yhteyksien ansiosta. Joskus naapuripöydässä istuva saattoi osallistua oppituntiimme kommentoiden (positiivisesti) ääntämistäni tai kysellen mistä olen kotoisin. Yleensä kuitenkin meidät jätettiin rauhassa keskittymään kielen kiemuroihin. Kokenein guruistani kertoi, etten ollut suinkaan iäkkäin hänen oppilaistaan. Erään italialaisen 82-vuotiaan herrasmiehen tytär oli avioitunut Japaniin ja saanut siellä useita lapsia. Aina käydessään tapaamassa jälkeläisiään otti isoisä muutaman kielitunnin kyetäkseen parempaan vuorovaikutukseen heidän kanssaan.
Kauniissa Kiotossa aika kului siivillä
Kolme kuukautta Kiotossa tuntui todella lyhyeltä ajalta, sillä kuljeskelin useita kertoja viikossa Kioton hurmaavissa temppeleissä ja puutarhoissa. Kun osuin johonkin hienoon paikkaan, halusin palata samaan kohtaan uudelleen, joko heti seuraavana päivänä tai jonain muuna vuodenaikana. Hetkeäkään ei tarvinnut pitkästyä tai ihmetellä miksi Kioto on maailman toiseksi suosituin turistikohde Pariisin jälkeen. Lähes tuhannen vuoden ajan kaupungissa on osattu luoda aikansa parhaimpaan kuuluvaa kulttuuria. Sodat, tulipalot ja maanjäristykset ovat toki tuhonneet valtavasti aikaansaannoksia, mutta niin paljon on jäljellä, ettei kaiken tutkimiseen yksi elämä riitä. Kioto on japanilaisempi, kuin ylisuureksi metropolikeskukseksi kasvanut Tokio. Samalla se on kuitenkin Japanin kansainvälisin kaupunki. Turistien mittava massa suhteessa kantaväestöön pitää huolen siitä, että palvelusektori kukoistaa ja tervettä kilpailua on riittävästi.
Asuminen Kiotossa
Kiotosta saa kuukausittain vuokrattavia asuntoja, mutta myös edullista hotelliasumista on tarjolla. Valinnanvaraa riittää. Valikoima ravintoloiden tai kauppojen suhteen on kaupungin kokoon suhteutettuna tavattoman laaja ja turisteja osataan palvella suorastaan hemmotellen. Ulkomaalaisena elämä siellä on kenties helpompaa kuin missään muualla Nipponin saarella. En tiedä voinko sanoa suoranaisesti rakastavani Kiotoa, mutta ainakaan inhon tunteita sitä kohtaan en kokenut yhtenäkään hetkenä.
Loppututulos
Totuuden nimessä sanottakoon kuitenkin, että oli hetkiä, jolloin kanji-merkkejä kirjoittaessani vihasin itseäni, tai tarkemmin ottaen omaa lahjattomuuttani. Olisi tietenkin pitänyt aloittaa niiden parissa jo kaksivuotiaana. Mutta toisaalta, nobody is perfect. Olen kiitollinen, että sekin ovi on nyt raollaan, kengänkärkeni yltää jo sisäpuolelle ja vuosituhansien aikana hiottu puutarha odottaa kutsuvana tutkimusretkelle.
Teksti: Seppo Kimanen
Kirjoittaja on sellotaiteilija, professori ja Kauniaisten musiikkijuhlien taiteellinen johtaja.
(Julkaistu SJY:n Kokoro-lehdessä 1/2015.)