Sumo – loisteliaita seremonioita ja henkistä kaksinkamppailua

Kuva Sumo 1

Japanilainen paini eli sumo on edelleen keisarikunnan seuratuimpia urheilulajeja, vaikka laji on viime vuosina ryvettynyt monissa skandaaleissa. Kymmenet sumopainijat ovat myöntäneet osallistuneensa laittomaan vedonlyöntiin ja muutaman ura on katkennut marihuanan hallussapidosta kiinnijäämiseen. Suurmestari Asashoryu joutui lopettamaan uransa jouduttuaan tappeluun yökerhon edustalla.

Sumon viralliseen rankinglistaan (banzuke) kuuluu yli 700 painijaa ja viime vuosikymmenen aikana erityisesti ulkomaalaissyntyisten painijoiden (rikishi) määrä on lisääntynyt merkittävästi. Lajin ainoa suurmestari (yokozuna) on mongolialaissyntyinen Hakuho ja toiseksi korkeimpaan arvoluokkaankin (O-zeki) kuuluu nykyisin vain kaksi japanilaista. Loput neljä arvoa kuuluvat kahdelle mongolialaiselle, bulgarialaiselle ja virolaiselle(!) mestarille.

Japanissa järjestetään vuosittain kuudet suuret turnajaiset (Honbasho) ja kukin niistä kestää 15 päivää. Otteluiden seuraaminen paikan päällä on mieleenpainuva kokemus. Lajin pitkät perinteet, niiden värikkyys ja loisto, syvällinen symbolismi ja herrasmiesmäiset pelisäännöt erottavat lajin selkeästi länsimaisista kaksinkamppailulajeista. Sumo-ottelu muistuttaa näytelmää, joka alkaa eleettömästi jännityksen tiivistyessä painijoiden luodessa toisiinsa pistäviä katseita. Sitten nämä marssivat kehän reunoille ja ottavat kourallisen suolaa, joka viskotaan ympäri areenaa. Kun alkulämmittely on ohi, värikkääseen kimonoon pukeutunut päätuomari (gyoji) määrää ottelun aloitettavaksi.

Kuva Sumo 2

Ottelun voi voittaa joko työntämällä vastustajansa ulos kehästä (dohyo) tai kellistämällä hänet halkaisijaltaan 4,5 metrin areenalle käyttämällä jotain sumon 80 eri tekniikasta (kimari-te). Voittaja vastaanottaa palkintonsa kyykkysillään päätuomarilta tehden sen yläpuolella kolme kädenliikettä, joilla kiitetään taivasta, maata ja ihmistä kutakin vuorollaan. Kahden viikon turnajaisten voittaja on painija, jolla on paras voitto/tappiosuhde ja turnauksen päätöspäivänä hänelle luovutetaan Keisarin Kannu.

Pääsylipun saaminen sumoturnaukseen tapahtuu helpoiten jonottamalla kisapäivän aamuna turnauspaikan lippuluukulla. Tokion sumohalli (Kokugikan) sijaitsee Ryogokun lähettyvillä ja sen ympäristössä on yli viisikymmentä sumotallia (heya), joiden aamuharjoituksia saattaa käydä seuraamassa. Suosittelisin itse aseman lähettyvil1ä olevaa 1700-luvun lopulla perustettua suurikokoista Tokitsukazen tallia (3-15-3 Ryogoku, Sumida-ku). Tallien lähettyville valmistui keväällä 634 metriä korkea Sky Tree torni. Uusi ja vanha lyövät kättä toisilleen.

Sumo on kansainvälistymässä vauhdilla myös amatööritasolla ja Kansainväliseen Sumoliittoon kuuluu nykyisin lähes 90 eri maata. Amatöörisumossa on eri painoluokkia ja myös naiset ovat lajissa mukana. Suomalaiset ovat voittaneet MM-kisoissa mitaleita niin joukkue- kuin henkilökohtaisissa sarjoissa. Tämän vuoden MM-kisat pidetään lokakuun lopulla Hong Kongissa ja siellä kisaavat jälleen myös suomalaiset “sumotorit”.

Teksti: Simo Akrenius

(Julkaistu alunperin SJY:n Kokoro-lehdessä 3/2012.)

Lisätietoja turnauksista:

Nihon Sumo Kyokai www.sumo.or.jp/en/  ja  http://sumo.pia.jp/en/

 

Navigaatio