Ostoksilla Kiotossa

Kioto on loistava ostospaikka matkailijalle, joka on kiinnostunut perinteisen japanilaisen käsityötaidon tuotteista. Kiotossa elää ja työskentelee laaja käsityötaidon mestareiden ja taiteilijoiden joukko ja kaupungissa on jäljellä vielä melko runsaasti vanhoja työpajoja ja kauppoja, jotka ovat olleet samoilla paikoilla jo satoja vuosia. Kaupungilla kulkiessa voikin yllättäen törmätä vaikka tataminkorjaajaan tai korinpunojaan, jonka pieni työpaja avautuu suoraan kadulle.

Kaupungissa on helppo kulkea jalan, koska keskusta on suhteellisen pienellä alueella ja lähes kaikki kadut ovat joko pohjois-etelä- tai itä-länsisuuntaisia eli kaupungin keskustassa on suomalaisillekin tuttu ruutukaava, joka Kiotossa on kuitenkin kiinalaisten kaupunkisuunnitteluperiaatteiden tulosta.

Ostoksilla käyntiä ajatellen mukavinta onkin ajaa metrolla kohdetta lähinnä olevalle asemalle ja kävellä loppumatka. Kiotossa tuleekin yleensä käveltyä melkoisesti. Jos kävely ei maita, pääsee bussilla lähes joka paikkaan eikä taksikaan ole kallis.

Ensikertalaisen kannattaa aloittaa ostosmatkailunsa Kioton aseman turisti-informaatiosta, joka sijaitsee aseman toisessa kerroksessa. Sieltä saa kaupungin kartat ja Kyoto Visitor’s Guide-lehden, jossa on paljon ajankohtaista informaatioita. Lehteen voi myös tutustua jo ennen matkaa osoitteessa: www.kyotoguide.com.

Ensimmäiseksi tutustumiskohteeksi kannattaa valita Kyoto Handicraft Center. Ulkoa päin paikka näyttää vaatimattomalta konttorirakennukselta, mutta se kätkee sisäänsä laajan kirjon perinteisiä kiotolaisia käsityötaidon tuotteita. Paikalla voi myös seurata erilaisia työnäytöksiä, muun muassa puupiirrosten valmistusta, perinteisten nukkejen tekoa ja niin edelleen. Rakennuksessa on jopa työpaja, jossa voi itse kokeilla kädentaitojaan ja valmistaa itselleen perinteisen kiotolaisen matkamuiston.

Myymälöistä löytyy keramiikkaa, tekstiilejä, kimonoita, lakkatöitä, puupiirroksia ja paljon muuta unohtamatta tietenkään tavanomaisia matkamuistoja ja muuta pientä mukavaa, jota Japanissa on todella runsaasti.

Handicraft Center sijaitsee Marutamachi-kadulla noin 100 metriä Higashioji- kadun risteyksestä itään. Paikalle pääsee Kioton asemalta helposti bussilla (206) tai metrolla ensin Keisarillisen palatsin lounaiskulmalla olevalle Marutamachin asemalle ja siitä kävellen Marutamachi-katua itään vajaat kaksi kilometriä. Paikkaan voi tietysti tutustua etukäteen osoitteessa www.kyotohandicraftcenter.com.

Toinen käymisen arvoinen paikka on Nishijin Textile Center. Siellä voi tutustua Kioton tekstiiliteollisuuden historiaan ja seurata mestarien työnäytöksiä. Aikoinaan alueella oli paljonkin kutomoita ja tekstiiliverstaita.

Nishijin-silkki on kuuluisaa samoin kuin alueen muut tekstiilituotteet. Keskuksessa on tietysti myös myymälä, josta voi ostaa tekstiilituotteita ja muita matkamuistoja. Keskus sijaitsee Horikawa ja Imadegawa -katujen kulmassa ja kätevästi sinne pääsee samaa metrolinjaa kuin Handicraft Centeriin, mutta jatkamalla yhden asemavälin pohjoiseen Imadegawan asemalle. Asemalta on matkaa keskukseen noin 600 metriä suoraan Imadegawa-katua länteen. Lisätietoja: www.nishijin.or.jp.

Jos aidot indigovärjätyt tekstiilit kiinnostavat, kannattaa ehdottomasti käväistä Nishijin Textile Centerin lähellä sijaitsevassa Aizen Kobo-liikkeessä. Sinne löytää helpoimmin kävelemällä Textile Centeristä Imadegawa-katua noin 300 metriä länteen päin, jonka jälkeen käännös vasemmalle kapealle Omiya-kadulle, jota noin 50 metriä etelään ja käännös oikealle Nakasuji-kadulle, jolta Aizen Kobo –liike löytyy tulosuunnassa vasemmalta puolelta.

Aizen Kobo on niitä harvoja paikkoja Kiotossa, jossa valmistetaan ja myydään käsin kudottuja ja luonnonindigolla (hon-ai) käsin värjättyjä puuvilla- ja pel- lavatuotteita. Liikkeen suosituin tuote on samu-e, yksinkertainen kaksiosainen vaate, jota käyttävät mm. paikalliset käsityöläiset ja Zen-papit. Myös monet Kioton perinteisten kauppojen oviverhot (noren) on tehty Aizen Kobossa. Lisätietoja: www.aizenkobo.jp

Oma elämyksensä ovat katetut kauppakadut, joita on erityisesti Shijo- ja Oike- katujen sekä Karasuma-kadun ja Kamo-joen rajoittamalla alueella. Näitä ovat itä- länsi suuntainen Nishiki ja pohjois-eteläsuuntaiset Teramachi ja Shin-kyogoku.

Nishiki on kapea ostoskatu, jolla on yli sata myymälää. Nishiki tunnetaan Kioton ”keittiönä” ja katu on ollut samoilla sijoilla jo satoja vuosia. Myös monet kadun myymälöistä ovat olleet samojen perheiden omistuksessa jo sukupolvien ajan. Kadun myymälöissä on tarjolla ruokatarvikkeita hyvin monissa muodoissa ja sieltä löytää varmasti monia Kioton erikoisuuksia, joita ei muualta ole saatavissa.

Teramachi-kadulta ja Shin-kyogokulta löytyy niin nuorisomuotia kuin kimonoasusteita, keramiikkaa, puupiirroksia, ruokaa, rihkamaa ja kaikkea muutakin, mitä mieleen tulee.

Teramachin erikoisuus on kadun varrella sijaitsevat pienet temppelit, joista katu on alun perin saanut nimensäkin. Teramachi-kadulla sijaitsevassa leimasinliikkeessä voi myös teettää itselleen oman nimileimasimen, hankon, parin päivän toimitusajalla. Jos ei ehdi odotella kaivertamista, on vakioleimasimia tarjolla monien kauppojen ulkopuolella olevissa telineissä, joista voi valita lähinnä omaa nimeä muistuttavan tai muuten vain miellyttävän tuntuisen leimasimen. Teramachilla on myös erittäin miellyttävä vanha teekauppa Horaido : www.kyoto-teramachi.or.jp/horaido/greentea.htm.

Ostoksilla käydessä kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa myös tavaratalojen pohjakerrosten ruokaosastot. Ruokatarjonta on uskomattoman runsasta ja yleensä kaikkia ruokatarvikkeita on lisäksi tarjolla useamman laatuisina. Oli sitten kyse kaloista, omenoista tai pihvilihasta, voivat kalleimpien laatujen hinnat olla monikymmenkertaisia halvimpiin verrattuna, vaikka ulkoisesti tuotteissa ei juuri eroja huomaa.

Ruokaosastoilla on yleensä myös tarjolla maistiaisia sekä pieniä ruokabaareja, joissa voi nauttia paikallisia erikoisuuksia. Kiotossa keskustan tavaratalot ovat pääosin Shijo-kadulla Karasuma-kadun ja Kamo-joen välissä.

Muita shoppailun kannalta “tehokkaita” katuja, joilla on paljon erilaisia kauppoja ovat muun muassa Shijo-katu Kamo-joen ja Yasaka-temppelin välissä sekä Kiyomizu-temppelille johtavat kapeat kadut.

Pieniä myymälöitä, jotka ovat erikoistuneet vain joihinkin tuotteisiin, kuten paperiin, lakkatöihin, kampoihin, yubaan (soijamaidon kuori) tai teevälineisiin on suuri määrä ympäri kaupunkia paikoissa, joihin ei tavallisella ostoskierroksella törmää. Nämä kaupat löytyvät yleensä paikallisilta ihmisiltä kysymällä ja niistä on tehty myös opaskirjoja kuten “Old Kyoto, A Guide to Traditional Shops, Restaurants and Inns”.

Erilaisten tapahtumien yhteydessä voi lähes missä tahansa törmätä erilaisiin myyntikojuihin ja kirpputoreja pidetään säännöllisesti. Joka kuun 21. päivänä pidetään To-ji temppelillä kirpputori Koubou-ichi ja vastaavasti 25. päivänä Kitano-tenmangu pyhäköllä kirpputori Tenjin-san.

 

Poimintoja omasta matkapäiväkirjasta Kiotosta marraskuussa 2009:

”23.11.2009: Menimme ensin Kyoto City Hallin metropysäkille ja kävimme katsomassa Ganko Nijoen –ravintolaa, jossa olimme käyneet vuonna 1996. Paikka oli juurin niin miellyttävä kuin muistimme ja hinta-laatusuhde edelleen yhtä erinomainen. Nautimme aterian, jonka pääosassa oli lämmin yuba. Ravintolalta kävelimme joen rantaa etelään ja kävimme ostamassa tsukimocheja Naomasan kaupasta. Söimme pari palaa Kamogawan ylittävällä sillalla ja katselimme, kun haukat liitelivät joen yllä.”

”26.11.2009: Gwasendolta (taidekauppa) kävelimme pikkukatua suoraan pohjoiseen kohti Teramachia. Matkalla ostimme Yakugurin paahdettuja ja savustettuja kastanjoita. Olivat tosi hyviä. Teramachille saavuttuamme käännyimme heti Nichiki-koji kadulle ja Aritsugun veitsikauppaan, josta ostimme yhden Yanagiba-veitsen sashimin leikkaamiseen ja yhden Usuba kamagata-veitsen vihannesten leikkaamiseen. Molemmat ovat awase-veitsiä eli käsin taottu kahdesta teräksestä. Lisäksi ostimme ”kukkaformun”, jolla voi tehdä vihanneksista kirsikankukan muotoisia viipaleita. Veitsien hintaan sisältyi oman nimen kaiverrus veitsiin sekä veitsien ensimmäinen teroitus, honba-tsuke.

Veitsien kaiverrus ja teroitus kestivät noin tunnin ja sinä aikana kuljeksimme Teramachilla ja käväisimme siitä vähän sivussa Saiundon vanhassa ja pienessä, mutta huippuhyvässä taidetarvikemyymälässä. Emme heti päässeet ostoksille, koska tullessamme rouva oli juuri myymälän edessä valitsemassa kaloja kiertävältä kauppiaalta. Kun meidän vuoro tuli, ostimme kaksi sivellintä ja kaksi värinappia. Oli mukava käydä liikkeessä 13 vuoden jälkeen ja huomata, että käärepaperikin oli säilynyt samanlaisena.

Saiundolta palasimme veitsikauppaan hakemaan veitsiä ja kaupassa säilössä olleita kassejamme. Saimme vielä opastusta veitsien hoidosta ja sitten veitset pakattiin. Terät käärittiin erikoispaperiin ja kumpikin veitsi laitettiin omaan laatikkoonsa yhdessä hoito-ohjeiden ja hoitosienten kanssa. Laatikot pakattiin vielä hienoon furoshiki-liinaan, joka oli lahja kaupalta. Tuntui upealta saada tällaista palvelua. Ei ihme, että liike on kukoistanut jo 500 vuotta.

… Olimme jo pari päivää etsiskelleet pieniä suribacheja, joita käytetään seesamin siemenien jauhamiseen pöydässä. Sopivan kokoisia ei vain tuntunut löytyvän. Olimme kolunneet kaikki tavaratalot ja käyttökeramiikkamyymälät ilman tulosta. Kyselin pieniä suribacheja Shin-kyogoku ostoskadulla myös myymälästä, jossa myytiin hienompaa keramiikkaa. Kaupan rouva sanoi, että meidän kannattaa mennä läheiseen 100 jenin kauppaan katsomaan. Hän tuli vielä peräämme ulos myymälästä opastamaan meitä oikeaan suuntaan. Lähellä ollut kauppa löytyikin vaivatta ja siellähän niitä kaivattuja suribacheja olikin, eivätkä ne maksaneetkaan kuin 105 jeniä kappale.”

Teksti: Juha Kaila

(Artikkeli julkaistu SJY:n Kokoro-lehden numerossa 2/2010.)

Navigaatio