IPPOn matkassa 2012 – 2018

Kirsikankukat, välkkyvät valomainokset, horisontissa siintävät siniset vuoret, miljoonakaupungin katujen päällä kiemurtelevat meluisat moottoritiet, pilvenpiirtäjien lomassa pilkistävät torii-portit ja shinto-pyhätöt, nuudelit ja riisipallot ja vihreää teetä lounaalla, sadekausi ja kaskaiden sirinä. Idän eksotiikkaako, nämä lapsuuteni maisemat?

En katsellut Pikku kakkosta, vaan animea. En kulkenut kouluun pyörällä – olin taitava taistelemaan istuinpaikasta Tokion ruuhkajunissa. Kuuma kylpy oli minun saunani, nuotiolla kesäisin paistoin makkaran sijasta Hokkaidon saarella merisiiliä ja simpukoita. En viettänyt juhannusta, vaan kesämatsuria ilotulituksineen, rumpuineen ja mustekalapalleroisia myyvine pikku kojuineen.

Tullessani Suomeen lukion toiselle luokalle Japanissa vietetyn lapsuuden jälkeen minusta oli yhtä banaalia hehkuttaa japanin kielen taitoani kuin vaikkapa Forssan murretta. En jaksanut keskustella miso-keitosta tai sushista sen enempää kuin kaurapuurosta tai jauhelihakastikkeestakaan. Opiskelin kuitenkin englannin kääntämisen ja tulkkauksen lisäksi itä-Aasian tutkimusta ja suoritin opettajan pedagogiset opinnot.

Nyt, japanin opettajana ja Ippo – japania lukiossa ja peruskoulussa hankkeen koordinaattorina, jaan kokemuksiani mielelläni niille, jotka haluavat kokea Japanin. Opetushallituksen rahoittama kansainvälisyyshanke Ippo -Japania lukiossa ja peruskoulussa päättyy joulukuussa 2018. Tässä minun tarinani Ippo-hankkeen matkassa.

 

Eihän japania missään opeteta?

Kierrellessäni 2010-luvulla peruskoulun englannin opettajana kieltenopettajille tarkoitettuja Kielitivolin koulutuspäiviä törmäsin jatkuvasti toteamukseen Suomen kielivarannon monipuolistamisen tärkeydestä.  Perusopetuksen vieraiden kielten opetuksen kehittämistyön päätavoitteena oli monipuolistaa opetuksen järjestäjien tarjoamaa kieliohjelmaa ja edistää sen toteutumista. Kun kyselin, miksi japania ei huomioida, minulle vastattiin, ettei japania kukaan osaa, eikä sitä missään opeteta.

Tämä särähti pahasti korvaani, olinhan seurannut Suomen Japani-aiheista keskustelua herkällä korvalla 80-luvulta asti, jolloin lukiolaisena palasin Suomeen Japanissa vietetyn lapsuuden jälkeen. Jo 1990-luvulla japania opetettiin mm. Ressun lukiossa, opetettiinhan sitä siellä ja täällä ympäri Suomen maata. Itsekin olin sitä opettanut omassa lukiossani Rajamäellä useamman vuoden. 

Tiesin, että koska japanin opetusta ei kouluissa ollut kuitenkaan kovin laajalti tarjolla, nuoret opiskelivat japania itsenäisesti. Netissä oli japanin kielen opiskelua koskevia keskustelufoorumeja (mm. aniki,kanji-kaveri), he perustivat omia japanin opetussivustoja, suomi-japani nettisanakirjan. Sen lisäksi seurattiin ahkerasti netissä olevia japanin opetussivustoja mm. Tae Kim’s Guide to Learning Japanese. Ala-asteikäiset tulivat kansalaisopiston japanin kursseille ja jopa hakeutuvat iltalukioon opiskelemaan japania, kun kursseja ei ollut koulussa tarjolla. Nuoret olivat oma-aloitteisia, uteliaita, tiedonhaluisia, kannustavia ja kriittisiä japanin kielen opiskelun suhteen, antoivat toisilleen opiskeluvinkkejä ja  vertailivat kokemuksiaan. Myös Japanin kielen ja kulttuurin opettajien yhdistys ry sai kyselyjä japanin lukio-opetuksesta ja siitä, miksi sitä ei ole ylioppilaskirjoituksissa.

 

Ippon ensiaskeleet

Vuonna 2011 käynnistyi vantaalaisen Vaskivuoren lukion koordinoima ja rehtori Eira Kasperin luotsaama Opetushallituksen rahoittama kansainvälisyyshanke, lukioiden Kiina-hanke Yanzu. Ensimmäisessä hankehakemuksessa Yanzu-hankkeen pitkän aikavälin tavoitteiksi oli asetettu kiinan kielen vakiinnuttaminen osaksi lukion opetussuunnitelmaa B3-kielenä, kiinan kielen opettajan tutkinnon suorittamismahdollisuus suomalaisessa yliopistossa, oppimateriaali B3-kiinan kieleen, sekä kiinan kielen tarjoaminen lukioiden opetussuunnitelmassa suurissa ja keskisuurissa kaupungeissa.

2000-luvulle tultaessaSuomi tähyili Kiinan avautuville  markkinoille, ja kiinan kielen taidolla katsottiin olevan kysyntää.  Kiinan valtio alkoi aktiivisen Kiinan kielen ja kulttuurin opetuksen ympäri maailmaa, ja Helsinginkin yliopiston yhteyteen perustettiin tähän tarkoitukseen Konfutse Instituutti vuonna 2007.  Opetushallituksessa oli käynnistymässä syyslukukaudella 2012 opetussuunnitelmien uudistamistyö, opetussuunnitelman perusteiden yleisten linjausten valmistelu, joten Yanzu-hankkeen tavoitteet kiinasta uutena B3-kielenä olivat hyvin ajankohtaiset.

Pidin keväällä 2012 Yanzu-hankkeen seminaarissa Rajamäen lukion rehtori Jyrki Lihrin kanssa puheenvuoron japanin kielen opettamisesta lukiossa, ja saimme toukokuussa opetusneuvos Paula Mattilalta kutsun keskustelemaan aiheesta lisää Opetushallituksen kielitiimin kanssa. Uuteen lukion opetussuunnitelmaan oli järkevä sisällyttää myös muita suuria Euroopan ulkopuolisia kieliä kuin kiina. Palaverin tuloksena päädyimme hakemaan Nurmijärven kunnalle Opetushallitukselta rahoitusta japanin kansainvälisyyshankkeelle. Hanketta koordinoisi Rajamäen lukio.

Kesällä 2012 Rajamäen lukio sai Opetushallitukselta rahoitusta kansainvälisyyshankkeelle, jonka nimeksi tuli Ippo – japania lukiossa ja peruskoulussa. Ippo on japania, ja tarkoittaa yksi askel. Japanissa on sananlasku “Senri no michi mo ippo kara”, eli “Pitkäkin matka alkaa yhdellä askeleella”. 

Hankkeen pitkäaikaiseksi tavoitteiksi asetettiin vuonna 2012:

 

Yhteistyön tärkeys 

Hankkeen ensimmäisenä vuonna paljon aikaa meni salapoliisityöhön ja verkoston luomiseen. Missä kouluissa tarjotaan japanin opetusta? Millä kouluilla on ystävyyskoulu Japanissa? Kuka opettaa japania oppilaitoksissa? Emme halunneet rajata hanketta pelkästään lukioon. Toivotimme verkostoon tervetulleiksi peruskoulut, ja mm. Joutsenon opiston. Vuoden 2018 kesään mennessä Ippo-koulujen verkostoon oli liittynyt 26 oppilaitosta ympäri Suomen, suurimmaksi osaksi lukioita.

Erittäin antoisaa Ippo-hankkeen koordinaattorina on ollut kokea, miten moni taho on ollut vilpittömän kiinnostunut hankkeesta, ja kuinka he ovat lähteneet toteuttamaan yhteisiä päämääriä innostuneesti ja antaumuksella. Näiden kuuden vuoden aikana, jona olen toiminut koordinaattorina, olen tutustunut moniin mahtaviin persooniin, kouluihin, yhdistyksiin ja verkostoihin.  Yhteistyötä on ollut yli kouluasterajojen, ja hanketta ovat olleet tukemassa lukuisat järjestöt ja seurat, mm. Japanin kielen ja kulttuurin opettajain yhdistys JOY ry, Suomalais-Japanilainen Yhdistys, Japanin kulttuurin ystävät ry.

Ippo-hankkeen ohjausryhmän jäsenenä toimiva Helsingin yliopiston dosentti ja japanin lehtori Riikka Länsisalmi on ollut tärkeä tuki ja yhdyshenkilö yliopistomaailmaan. Helsingin yliopiston japanin opiskelijat ovat olleet aktiivisesti yhteydessä Ippo-hankkeeseen, osallistuneet järjestämiimme tapahtumiin ja osoittaneet kiinnostusta japanin opettamisen kehittämiseen. Helsingin yliopistossa on vuodesta 2016 ollut mahdollista pätevöityä peruskoulun ja lukion japanin opettajaksi, ja tulevat japanin opettajat ovat olleet opetusharjoittelussa japania opettavissa kouluissa.

Opetushallituksen rahoittamista kansainvälisyyshankkeista tärkeimpiä yhteistyökumppaneita ovat olleet Kiina-hankkeet Yanzu ja Lezhi, Silta Japaniin-hanke ja ammattioppilaitosten Japani-verkosto Hanako. Kaikkien näiden hankkeiden kanssa on järjestetty yhteisiä seminaareja ja opiskelijatapahtumia.

Maaliskuussa 2018 järjestettiin Turussa Japani-päivät, joita olivat suunnittelemassa ja toteuttamassa Turun sivistystoimi (peruskoulut, lukiot ja ammattioppilaitokset), Turun ammattikorkeakoulu ja Turun yliopiston Centre of East Asian Studies CEAS. Mukana oli myös lukuisia paikallisia harrasteseuroja ja järjestöjä, Japanin suurlähetystö, sekä Japan Foundation (Kölnin osasto). Vieraita Turkuun tuli ympäri Suomen. Toukokuussa 2018 järjestettiin Espoon Omniassa yhdessä Omnian kv-hankkeiden ja Lezhi-hankkeen kanssa Polkuja Aasiaan-päivä, jossa Japanin lisäksi esittäytyivät Kiina, Korea ja Intia. Opiskelijoilla oli tärkeä rooli kansainvälisyyspäivien toteutuksessa.

Yhteistyötä on tehty myös japanilaisen Miyakoda Construction -yrityksen kanssa, joka on jo toista kesää kutsunut suomalaisnuoria Japaniin tutustumaan japanilaiseen työelämään ja kulttuuriin. Mielestäni tämä on ainutlaatuinen avaus yritysmaailmasta päin, ja toimintamallia kannattaa kehittää ja laajentaa, sekä Suomessa, että Japanissa.

 

Aasian ja Afrikan kielten B3 opetussuunnitelma

Kun aloittelin hanketta vuonna 2012, japanin opetus Suomen lukioissa oli hyvin hajanaista. Japania opetettiin hyvin eri painotuksin ja sisällöin eri oppilaitoksissa. Erittäin tärkeä etappi japanin kielen opetuksen yhtenäistämiselle ja vakiinnuttamiselle oli, kun lukion uuteen opetussuunnitelmaan tuli Aasian ja Afrikan B3-kielet (lukiossa alkavat kielet). Tämä antoi raamit lukion japanin opetukselle.

Valtakunnallisessa opetussuunnitelmassa on määritelty jokaisen kurssin painopistealueet. Kun uusi opetussuunnitelma oli vielä suunnitteilla, keräännyimme Ippo-hankkeen kutsumina suurella joukolla tutkimaan ja kommentoimaan Opetushallituksen tekemää ehdotusta. Mukana oli toistakymmentä asiasta kiinnostunutta: japanin opettajia eri oppilaitoksista, japanin yliopisto-opiskelijoita, sekä Yanzu-hankkeen koordinaattori.

Opetussuunnitelman laatiminen on vaikeaa, kun samalla ohjeistuksella määritellään niinkin erilaisten kielten kuin japani, kiina ja arabia kurssisisällöistä. Aasian ja Afrikan kielten opetuksessa tavoitteet kirjoitetun tekstin tuottamiselle ja tulkitsemiselle ovat alhaisemmat kuin kielissä, joissa käytetään latinalaista kirjoitusjärjestelmää. Opetussuunnitelman mukaan tietotekniikan hyödyntäminen tekstin tuottamiseen ja tulkitsemiseen on tärkeää. Suullisen tekstin tuottamisessa ja ymmärtämisen tavoitteet asetettiin korkeammalle kuin kirjoitetun tekstin.

Lukion japanin opinnoissa kolmessa ensimmäisessä kurssissa painopiste on suullisen ilmaisun kehittämisessä, ja tämä vapauttaa paljon voimavaroja vaikean kirjoitusjärjestelmän omaksumisesta suulliseen ilmaisuun. Opiskelija voi keskittyä sanavarastonsa ja ilmaisuvarantonsa laajentamiseen. Toki kirjoitusmerkkejä on opeteltava jo ensimmäisestä kurssista lähtien, mutta kanji-merkkien pänttäämisen sijaan opiskelija voi vahvistaa luottamusta oman tekstin tuottamiseen. Rohkeus puhua ja luottamus siihen, että tulee ymmärretyksi, on tärkeää.

Loimme Ippo-hankkeessa Aasian ja Afrikan B3-kielten opetussuunnitelmaan pohjautuvan yksityiskohtaisemman japanin opetussuunnitelman, jota koulut voivat käyttää suunnitellessaan japanin opetusta oppilaitoksessaan. Japanin opetussuunnitelma löytyy Ippo-hankkeen blogista.

Suomen kouluissa vieraita kieliä opetetaan mielestäni ainutlaatuisella tavalla. Kieltä opiskeltaessa pyritään siihen, että kielenoppija sietää myös epävarmuutta – jokaista sanaa ja rakennetta ei välttämättä tarvitse ymmärtää. Opiskelijaa pyritään rohkaisemaan itseilmaisuun pienelläkin kielitaidolla. Japanin opetus Suomen lukioissa ei liity millään tavalla Japanissa luotuun ja maailmanlaajuisesti käytössä olevaan Japanese Language Proficiency Test -järjestelmään.Opiskeltava sanasto määräytyy kurssien teemojen mukaan. Kielioppia saatetaan opettaa eri kouluissa eri järjestyksessä. Opetuksella ei tähdätä JLPT-kokeisiin.

Japanin opettajana minulle on tuottanut suurta iloa huomata, miten nopeasti suomalaisnuoret oppivat japania. Vaikka kielet ovat hyvinkin erilaisia, japanin kielen kieliopilliset rakenteet ovat suomenkielisille hyvin loogisia, ja hahmotettuaan pääperiaatteet, japanin opiskelijat etenevät hyvinkin nopeasti. Suomalaisille japanin ääntäminenkin on hyvin helppoa.

 

Opetusmateriaali

Opetusmateriaalin tekeminen ja kehittäminen on aikaa vievää ja haastavaa. Aloittaessani pestin Ippo-hankkeen koordinaattorina olin opettanut japania lukiossa jo pitkään, ja minulla oli opetusmateriaalia kasassa jo usean kurssin verran. Koska opetan myös englantia, ja minulla on vuosien kokemus korkeatasoisesta kielten opetusmateriaalista, minulla oli aika korkeat tavoitteet myös japanin opetusmateriaalin sisällöistä. Halusin suomalaisen kielipedagogiikan periaatteiden näkyvän myös japanin opetusmateriaalissa.

Päätin jakaa kehittämääni materiaalia ilmaiseksi Ippo-verkoston koulujen käyttöön pilvipalvelun kautta, koska ajattelin että valmis materiaali alentaisi kynnystä japanin opetuksen aloittamiseen. Useampi koulu ottikin kehittämäni opetusmateriaalin käyttöön, ja uskon, että se on helpottanut monen opettajan työtä.

Suomessa koetaan, että japanin opiskelijat ovat pieni marginaalinen ilmiö, eivätkä suuret kustantamot ole kiinnostuneita japanin oppimateriaalin julkaisemisesta. Kustannussopimusta tehdessä tekijänoikeudet siirtyvät kustantamolle, eikä materiaalia voi enää muokata tai jakaa vapaasti. Siinä mielessä muokattavat e-kirjat voisivat olla mielenkiintoinen mahdollisuus.

 

Japanin opetuksen haasteet 

Kaikki japania opettavat koulut eivät suinkaan ole Ippo -verkostossa, eikä kaikissa Ippo -verkoston oppilaitoksissa opeteta japania, mutta verkoston 26 oppilaitoksesta vain kolmessa ei ole koskaan ollut mahdollisuutta opiskella japania. Japanin opetus saattaa jäädä tauolle esimerkiksi äitiysloman takia, tai päättyä japanin opettajan jäädessä eläkkeelle tai muuttaessa toiselle paikkakunnalle. Japania voi oppilaitoksissa opiskella mm. kampuskoulujen lukioissa, lähioppilaitoksessa, kansalaisopiston kursseilla, jotka hyväksytään lukiokursseiksi. Peruskoululaiset saattavat osallistua lukion japanin tunneille.

Tyypillisesti japania opiskellaan lukuvuonna 1-3 kurssia, mutta tarjottujen kurssien määrä on kasvanut viimeisen kuuden vuoden aikana. Lukuvuonna 2017 – 2018 japanin kursseja oli enimmillään Ippo-verkoston kouluissa 6 kurssia. Lukiot priorisoivat tuntikehyksessään ylioppilaskirjoituksissa kirjoitettavia aineita, joten varsinkin japanin ´jatkokurssit saattavat helposti jäädä tarjoamatta.

Jotta japani saataisiin ylioppilaskirjoituksiin, olisi tärkeää todistaa, että japanin opiskelu maassamme on vakiintunutta, ja että japania opetetaan riittävä kurssimäärä tarpeeksi monessa lukiossa. Myös japanin verkko-opetusta olisi tarpeellista kehittää, jotta jatkokursseille saataisiin tarpeeksi opiskelijoita.

Japanin opetusta on ajettu alas korkeakouluissa.  Esimerkiksi Aalto yliopistossa japanin opetus on lakkautettu kokonaan. Kuitenkin ammattikorkeakouluilla, korkeakouluilla ja yliopistoilla on paljon yhteistyötä japanilaisten oppilaitosten kanssa.  Jos korkeakoulujen opiskelijoilla olisi toisella asteella hankittu japanin kielitaito, se edesauttaisi yhteistyötä ja opiskelumahdollisuuksia japanilaisten yhteistyöoppilaitosten kanssa.

 

Japanin opetuksen mahdollisuudet

Suomessa ollaan yhä huolestuneita kansallisen kielivarannon kaventumisesta. Vuoden 2017 joulukuussa ilmestyi OKM:n tilaama Riitta Pyykön selvitys Monikielisyys vahvuudeksi: Selvitys Suomen kielivarannon tilasta ja tasosta. Selvityksen mukaan kielitaitotarpeet ovat moninaisia, mutta kielten opiskelu on yksipuolistunut. Kielivarannon vahvistamiseksi ehdotetaan mm. kielten opiskelun aloittamisen varhentamista ja kielikoulutuksen nykyistä strategisempaa suunnittelua alueellisesti. Japanin opetuksen kehittämiseen on yhä panostettava.

Parhaillaan käytävässä kielikeskustelussa asetetaan usein japani ja kiina vastakkain. Koulutuksen järjestäjät tuntuvat usein preferoivan kiinaa, ja pelkäävän japanin opiskelun olevan uhka kiinan opiskelulle. Itse näen, että nämä kaksi tukevat toisiaan. Japania opiskelevat nuoret ovat kokemukseni mukaan rohkeita, sinnikkäitä, avarakatseisia ja uteliaita. Omista lukion japanin opiskelijoistani tiedän monen kiinnostuneen japanin lisäksi myös kiinasta ja koreasta. Japanin opiskelu on portti Aasiaan, portti toisenlaiseen maailmankolkkaan, kulttuureihin ja kieliin. Japanin ja korean kielessä on paljon lainasanoja kiinasta. Kulttuureissa on paljon eroavaisuuksia, mutta myös samankaltaisuuksia. Maiden historiat nivoutuvat yhteen. Kielet eivät sulje toisiaan pois, vaan täydentävät toisiaan. Japanissa on Aasiassa Kiinan jälkeen toiseksi suurimmat markkinat, joita ei kannata väheksyä. Japanin kielen ja kulttuurin tuntemus on avain Japanin markkinoille.

Saapuessani Japanissa vietetyn lapsuuden jälkeen Suomeen 80-luvulla,  oli Suomessa näkyvissä alkava Japani-buumi, joka ei tähän päivään mennessä juuri ole osoittanut laantumisen merkkejä. Suomeen on vähitellen syntynyt nuorison oma alakulttuuri, joka fokusoi japanilaiseen populaarikulttuurin. Nyt vuonna 2018 tämä animeskene elää omaa elämäänsä, muuttaen muotoaan, mutta porskuttaen elinvoimaisena. Nuoret järjestävät talkoovoimin Japanin populaarikulttuuritapahtumia eli coneja ympäri Suomen.  Uusia coneja putkahtelee ympäri Suomen, ja osanottajia riittää. Mikä voimavara, into ja energia! Ja he kaikki ovat kiinnostuneita Japanista jollain tavoin, varmasti monet myös kielestä.

Toivon hartaasti, että Ippo-hankkeen päätyttyä vuoden 2018 lopussa, Suomessa yhä halutaan ja uskalletaan panostaa japanin kielen opetuksen kehittämiseen, ei ainoastaan lukioissa ja yläkouluissa, vaan alakouluissakin. Verkosto on olemassa, japania opettavat oppilaitokset ja opettajat eivät ole yksin. Toivon, että yhä useammat koulut uskaltavat tarjota japanin kursseja. Toivon, että japani jonain päivänä olisi myös ylioppilaskirjoituksissa. Kielitaito on avain uusiin kulttuureihin ja maailmoihin.

Teksti: Ulla Saari

Artikkeli on julkaistu lyhennelmänä SJY:n Kokoro-lehden numerossa 2/2018.

Navigaatio