O-bonin viettoa Japanissa

Muualle muuttaneet japanilaiset palaavat säännöllisesti kaksi kertaa vuodessa synnyinseudulleen eli he matkustavat joulukuun ja tammikuun vaihteessa viettämään uutta vuotta lapsuudenperheensä ja suvun parissa sekä kesällä he palaavat kotiseudulleen viettämään O-bonia. O-bonia vietetään alueesta riippuen joko heinäkuun tai elokuun puolessavälissä. Japanilaiset uskovat, että O-bonin aikaan esi-isät saapuvat vierailulle kotitaloihinsa. Kuten uuden vuodenkin aikaan, japanilaiset valmistelevat talonsa vastaanottamaan esi-isien henkien vierailun.

 

Shoryo-uma (精霊馬) –valmisteluihin kuuluvat muun muassa munakoisosta ja kurkusta valmistettu asetelma. Tässä shoryouma-asetelmassa kurkku symbolisoi hevosta koska esi-isät voivat saapua hevosella ratsastaen nopeasti. Munakoiso symbolisoi hidasta lehmää, sillä japanilaiset haluavat esi-isien viipyvän vierailullaan pitkään ja poistuvan hitaasti.

 

Viime aikoina on kuitenkin ollut havaittavissa, että erityisesti kaupungeissa asuvat japanilaiset eivät enää laita esille shoryouma-asetelmaa. Monille meistä tutumpi perinne nykyään on bon-odorin (盆踊り) vietto. Bon-odori tanssifestivaali pidetään puistoissa ja kaupunkien aukioilla. Tanssilla toivotamme esi-isät tervetulleiksi ja tanssilla heidät lähetetään takaisin nykyiseen olinpaikkaansa.

 

Japanin eri alueilla on erilaiset kyseille alueelle tyypilliset bon-odori tanssikuviot. Monilla alueilla bon-odori tanssia tanssitaan piirissä, mutta joillakin toisilla alueilla tanssijat marssivat musiikin tahdissa ympäri kaupunkia.

 

Tokushiman läänissä harjoitettava Awa-odori tanssi on yksi bon-odori tanssin muoto.  Uskomuksen mukaan Awa-odori tanssi on saanut alkunsa tanssista, jonka buddhalainen kiertelevä saarnaaja Ippen-shonin aloitti jo Kamakura-aikakaudella. Ippen-shonin tuolloin rukoili että onnettomuuksia ei tapahtuisi ja että kuolleitten henget pääsisivät taivaaseen kaikessa rauhassa. Nykypäivän japanilaisilta Awa-odori tanssin uskonnollinen merkitys on menettänyt merkityksensä mutta kuitenkin Awa-odori tanssi yhdistää sukupolvia ja tanssi on tärkeä yhteisöllisyyden rakentamisen ja ylläpitämisen keino. Koska myös lapset osallistuvat Awa-odoriin, yhdeksi suosikkikappaleeksi on muodostunut Doraemon-ondo joka perustuu suosittuun sarjakuvahahmoon Doraemoniin.

 

Koska O-bonin vieton tarkoituksena on toivottaa esi-isien henget vierailulle, temppeleissä pidetään O-bonin aikaan monia rituaaleja. Kamakurassa vietetään Kuro-Jizo-Bonia (黒地蔵盆) Kakuonji-temppelissä jokaisen vuoden elokuun 8. päivänä. Me japanilaiset uskomme että jos käymme tässä temppelissä kyseisenä päivänä, voimme lähettää viestimme ja toiveemme esi-isille. Rituaali alkaa keskiyön aikaan ja se jatkuu seuraavan päivän keskipäivään saakka. Uskomusten mukaan, mitä aikaisemmin ehdimme tälle temppelivierailulle, sitä paremman siunauksen saamme.

 

Osallistuessamme rituaaliin yön pimeydessä, valaistut lyhdyt ja kynttilät ja buddhalaisten sutrien laulu johdatti meitä. Meille annettiin suitsukejauhetta jolla puhdistimme itsemme epäpuhtauksista ennen rukoilua.

 

Odotamme joka vuosi innokkaasti saada osallistua O-bon tanssiin ja onnellista ajanviettoa perheen ja suvun kesken. Kun muistelemme esi-isiämme kaikessa hiljaisuudessa onnistumme luomaan tärkeän siteen heidän kanssaan ja suvun kesken.

 

Kun O-bon on loppumaisillaan, esi-isiemme henkien on palattava takaisin. Kun he ratsastavat munakoisosta tehdyllä lehmällä, kokko sytytetään johdattamaan heidät takaisin. Kioton Dai-monji-yakissa (大文字焼) vuoren rinne on koristeltu kanji-merkeillä ja valaistu kokkotulilla. Kun Dai-monji-yaki on ohi, ymmärrämme että kesä on pian lopussa ja tunnemme olomme hieman surumielisiksi. Kaikesta huolimatta kesän kuumuus jatkuu edelleen muutaman viikon, joten pystymme unohtamaan melankolisen mielialamme.

 

Teksti ja kuvat: Rie Ishida

Käännös: Anita Kostermaa

Artikkelin kirjoittaja Rie Ishida toimii maisteriohjelmasta vastaavana virkailijana Tokyo University of Foreign Studies – yliopistossa. Rie on myös virallinen opas joka  on erittäin on kiinnostunut Japanin kulttuurin monimuotoisuudesta. Vapaa-ajallaan Rie nauttii patikoinnista Japanin vuorilla aviomiehensä, kahden aikuistumassa olevan lapsensa ja ystävien kanssa.

 

Matkailuvinkki

Rie Ishida kertoo artikkelissaan myös O-bon yöfestivaalin vietosta Kamakurassa. Kamakura on pieni rannikkokaupunki, joka on Tokion matkailijoiden suosittu päivämatkakohde. Kamakura sijaitsee noin tunnin junamatkan päässä Tokiosta. Tokion asemalta sinne menee JR Yokosuka Line ja Shinjukun asemalta JR Shonan Shinjuku Line.

Kamakura oli vuonna 1192 perustetun shogunaatin eli sotilashallinnon pääkaupunki. Kamakurassa on säilynyt runsaasti kaupungin vanhaa historiallista perintöä. Kamakuran kuuluisin nähtävyys on ulkoilmassa seisova jättimäinen pronssinen Buddhapatsas, daibutsu, jonka korkeus on 13 metriä ja paino 120 tonnia.

Samuraiden suojelijalle Hachiman-jumalalle omistettuTsurugaoka Hachimangu shintolaispyhäkkö sijaitsee lähellä Kamakuran rautatieasemaa. Kamakuran alueella sijaitsee useita rauhallisia suuria ja pieniä buddhalaistemppeleitä, myös Ishidan mainitsema Kakuonji-temppeli.

 

 

 

Navigaatio