Reiwa-aikakausi ja Japanin uusi keisari

1.4.2019 Japanissa pystyi aistimaan, että oli tapahtumassa jotain erityislaatuista. Suuri osa kansasta oli liimautunut televisioruutujen ääreen keskellä päivää – myös työnteon lomassa. Sähköinen odotuksen tunne johtui siitä, että käsillä oli historiallinen hetki: kuukauden päästä valtaistuimelle astuvan uuden keisarin myötä Japanin vaihtuvan aikakausinimen (gengō) paljastuminen. Edellisestä kerrasta oli ehtinyt vierähtää jo 30 vuotta, sitä edellisestä yli 90.

Aikakauden nimeksi paljastui Reiwa (令和). Aikakaudella ja sen nimellä on Japanissa merkitystä, sillä esimerkiksi syntymäpäivä ja päivämäärä annetaan virallisissa yhteyksissä usein aikakausilaskun mukaisesti länsimaisen kalenterin sijaan. Vaikkapa vuonna 1954 syntynyt henkilö pääsee useita kertoja elämässään merkitsemään syntymävuodekseen ”Shōwa 29” vuonna 1926 alkaneen Shōwa-kauden eli keisari Hirohiton (1901–1989) aikakauden mukaan. Kun Reiwa-kausi alkoi 1.5.2019, siirryttiin siis virallisesti Heisei-kauden vuodesta 31 Reiwa-kauden vuoteen 1.

 

Japanin hallituksen kansliapäällikkö Yoshihide Suga paljastaa uuden aikakausinimen. © Japanin hallituksen kansliapäällikön tiedotusosasto. Lähde: Wikimedia Commons.

 

Vielä muutama vuosikymmen sitten aikakausinimen mukainen vuosilasku oli Japanissa jopa yleisemmässä käytössä kuin länsimainen kalenteri, mutta nykyään tärkeämpää on henkinen siirtymä aikakaudesta toiseen. Uuden aikakausinimen julkistaminen nostatti Japanissa huuman, jota alettiin pian ”Reiwa-kuumeeksi” (Reiwa fiibaa). Kaikkialla ilmassa tuntui olevan kutkuttavaa odotusta tulevasta aikakaudesta ja tietysti väistyvän Heisei-kauden ilmiöiden muistelua ja arviointia. Huhti–toukokuun vaihteeseen ajoittunut keisarinvaihto huipentui kaiken lisäksi tavanomaista pidempään Golden Week -lomasesonkiin, mikä entuudestaan nostatti juhlatunnelmaa.

Odotus paremmasta huomisesta on tavallaan kirjoitettu sisään Reiwa-kauden nimeen. Sen kirjoitusmerkit on valittu klassisen runoantologia Man’yōshūn (700-luvun loppupuoli) kiinankielisestä runosta. Man’yōshūnrunossa ensimmäinen kirjoitusmerkki tarkoittaa lupaavaa, toinen harmoniaa tai sopusointua. Niinpä Reiwa-kauden nimi sisältää toiveen kirkkaasta ja sopusointuisesta aikakaudesta – ei niinkään ”järjestyksestä”, joksi ensimmäinen kirjoitusmerkki on usein käännetty johtuen merkin nykykäytöstä.

 

Japanin uusi keisari Naruhito astui valtaistuimelle 1.5.2019. Lähde: Wikimedia Commons.

 

Keisarivaihto oli tällä kertaa poikkeuksellinen juuri juhlatunnelmasta johtuen. Vaikka Japanin vuonna 1868 käynnistyneestä modernisaatiosta alkaen oletuksena on ollut, että keisari pysyttelee valtaistuimella elämänsä loppuun saakka, tällä kertaa edellinen keisari Akihito (s. 1933) päätti luopua tehtävästään elinaikanaan. Edellisestä vastaavasta tapauksesta on yli 200 vuotta. Vaihto pystyi tästä syystä keskittymään juhlahumuun ja riemukkaaseen tunnelmaan, kun mukana ei ollutkaan tyypillistä edellisen keisarin poismenosta johtuvaa hautajaistunnelmaa.

Mutta miltä Japanissa näyttää nyt suurimman huuman jo laannuttua – ja mitä uusi aikakausi ja uusi keisari ehkä tuovat tullessaan?

 

Keisarin rooli muutoksessa

Vaikka Japanin ensimmäiseksi keisariksi väitetty Jinmu (väitetysti 711–585 eaa.) ja hänen valtaan astumisensa 660 eaa. ovatkin puhtaasti myyttisiä, keisari-instituutiolla on Japanissa kiistatta pitkä historia. Se ulottuu ainakin noin 1600 vuoden taakse, mutta todennäköisesti kauemmaskin: ensimmäinen varmasti historiallisena henkilönä pidetty keisari oli keisari Ankō, joka hallitsi 400-luvun puolivälissä. Tämä tekee Japanin keisariperheestä maailman pisimpään vallassa pysytelleen dynastian.

Kun kuitenkin puhutaan käytännön juridisesta vallasta ja vaikutusmahdollisuuksista, keisarin rooli on lähinnä seremoniallinen. Hän kyllä esimerkiksi nimittää pääministerin, pystyy hajottamaan parlamentin alahuoneen sekä myöntää merkittäviä kulttuuripalkintoja, mutta nämä ovat jonkun muun tekemiä päätöksiä, joihin keisarilla ei ole veto-oikeutta. Keisarin roolia ”valtionpäämiehenä ilman valtaa” hämmästellään toisinaan ja viitataan roolin muuttuneen toisen maailmansodan jälkimainingeissa, vuoden 1947 perustuslain myötä. Kannattaa kuitenkin huomata, että keisari-instituution pitkässä historiassa ajanjakot, jolloin keisari on todella käyttänyt korkeinta hallintovaltaa, ovat erittäin harvassa. Näin ollen keisarin nykyrooli pikemminkin kytkeytyy luontevasti pitkään jatkumoon.

Valtaa keisarilla kuitenkin on – se on vain luonteeltaan hyvin erilaista kuin juridinen, poliittinen valta. Tämän ymmärtääkseen ei tarvitse kuin tutustua siihen, mikä on perustuslaissakin määritelty keisarin tehtäväksi: hän on kansakunnan ja valtion yhtenäisyyden symboli. Muotoilu tarkoittaa samalla sitä, että toimillaan ja lausunnoillaan keisarilla saattaa olla hyvinkin paljon vaikutusvaltaa Japanin kansaan. Suomalaisittain voitaisiin puhua arvojohtajasta.

***

Tämä on katkelma laajasta, keisariperheen roolia ja nykyistä keisariparia käsittelevästä artikkelista, joka julkaistaan kokonaisuudessaan yhdistyksen Kokoro-lehdessä 2/2019. Suomalais-Japanilaisen Yhdistyksen jäsenetuihin kuuluu Kokoro-lehti kotiin postitettuna neljästi vuodessa. Jos et ole jo jäsen, voit liittyä kätevästi tästä.

Teksti: Lasse Lehtonen

Kirjoittaja, FT Lasse Lehtonen (Helsingin yliopisto), on Japanin-tutkija ja SJY:n varapuheenjohtaja. Hänen laaja tietoteoksensa ”Japanilainen musiikki: Taiko-rumpujen kuminasta J-poppiin” (Gaudeamus) ilmestyi keväällä 2019.

Navigaatio