Ensimmäinen kerta

Joskus voi voittaa lotossa vaikka ei olisikaan seitsemän oikein – riittää kun lähettää esseen, CV:n ja covering letterin Japanin suurlähetystöön ja selviytyy kelvollisesti haastattelusta. Palkintona on 11 päivän Japanin-matka, jossa ei tarvitse huolehtia kuluista, siirtymisistä, hotellivarauksista tai ylipäätään mistään muusta, kuin että on bussissa 30 muun eurooppalaisen kanssa oppaiden ilmoittamaan aikaan.

Tällainen oikotie onneen on Study Tour for European Youth, EU:n ja Japanin kulttuurinvaihtoa edistävä hanke, jossa lähetetään vuosittain 60 nuorta kahdessa eri ryhmässä tutustumaan mahdollisimman monipuolisesti japanilaiseen kulttuuriin. 30 eurooppalaisen kanssa jaettu yhteinen seikkailu maailman toiselle puolen takaa sen, että kulttuurinvaihtoa tapahtuu myös eurooppalaisella tasolla ja kotiin lähtiessä mukana on ihanien muistojen lisäksi uusi tuttavaverkko. Oman ryhmäni kanssa aiomme tavata ryhmän kanssa elokuussa jossakin päin Keski-Eurooppaa ja muistella yhteistä reissuamme.

Seikkailu alkoi 14. marraskuuta Naritan lentokentällä - vietimme viisi hektistä päivää Tokiossa. Visiittimme tarkoituksena oli tutustuttaa meidät nykyaikaiseen japanilaiseen kulttuuriin ja talouspohjaan. Ohjelma oli runsas ja tasapainoinen: Ensin sielua ravittiin hillityllä ikebanalla, seuraavana päivänä matkasimme Kitajima Shiborin pienehkölle tehtaalle, jossa tarkkailimme kuinka ammattiduunareiden Suomen maaperääkin vakaammat kädet työstivät metallilevyistä kaikkea kylpyammeista hävittäjänkärkiin. Vierailimme Panasonic-keskuksessa Odaiballa, yliopistolla ja jopa meitä kolme päänmittaa lyhyempien koululaisryhmien kanssa eduskuntatalolla, Diet of Japanissa. Eikä tässäkään vielä kaikki, taikorumpujen soitantaa, teeseremoniaa ja kabukin katselua ei ole syytä unohtaa.

Hiroshimaan ja sieltä Kiotoon

Tokiosta meidät, jo takaisin haikailevat, mutta seikkailunhaluiset eurooppalaisnuoret, lennätettiin Hiroshimaan, jossa vietimme päivän vierasperheiden parissa ja toisen tutustuen Hiroshiman muistoksi pystytettyyn museoon. Näiden päivien aikana tuli selväksi, millaista on japanilaisten perheiden arki ja miten toisen maailmansodan aikaiset asiat yhä vaikuttavat mentaliteettiin. Kuulimme myös erään Hiroshimasta selviytyneen tarinaa, joka oli sangen koskettava. Ymmärsin, että pommin vaikutuksista merkittävin ei liittynyt kuolonuhrien lukumäärään, vaan siihen ahdinkoon, johon alueella omaisuutensa ja perheensä menettäneet ihmiset joutuivat vuosien ja koko elämänsä ajaksi.

Hiroshimasta huristimme luotijunalla Kiotoon, jossa näimme, millaista seutua Japani on ennen vanhaan ollut. Matkustimme bussilla tutustuen vanhasta temppelistä toiseen. Näimme myös kultaisen paviljongin ja kuulimme, kuinka taitavasti rakennettu narskuva satakielilattia varoitti mahdollisesti saapuvista salamurhaajista. Bussimme kuljetti meidät lopulta perinteiseen Rjookaniin Naraan, jossa saimme upottaa temppelin portaiden väsyttämät nivelemme höyryävään kylpyyn, ohuroniin. Narassa saimme tutustua läheisesti Todai-ji temppelin ympäristössä elelevään kaurispopulaatioon ja nämä pienet shikat muistuttivat leppeästi niskoittelevaa pulmusparvea. Ne piirittivät jättimäisiä buddhankuvia ihailevia turisteja, jotka eivät hämmästyttävää kyllä olleet länsimaalaisia, vaan japanilaisia. Japanilaiset turistit lienevät siis maineensa veroisia!

 18 – 35-vuotias – tartu tilaisuuteen

Study Tour -ryhmämme erottui muutenkin joukosta kaikkialla, minne menimmekin. Japanissa vastaan kävelevien länsimaalaisten kasvojen vähyys hämmästytti minua. Oletettavasti tämä johtuu siitä, että Japani on hintatasoltaan niin korkea ja kaukana, etteivät monien resurssit yksinkertaisesti riitä sinne matkaamiseen. Hiroshimassa lapset suhtautuivat meihin, erikokoisiin ja -näköisiin eurooppalaisiin, kuin julkisuuden henkilöihin: He heiluttelivat innoissaan käsiään ja hymyilivät ihmeissään. Yhtä hyvältä kuin lasten uteliaisiin vilkutuksiin vastaaminen, tuntui meidän kohtelumme matkan ensi hetkistä viimeiseen kiitokseen Naran lentokentällä. Olimme kuin kukat kämmenillä ja oppaamme Kaneko-san ja Tada-san saivat olomme tuntumaan turvallisilta, tervetulleilta ja tavattoman onnekkailta. Saimme ravintoa sielulle ja ruumiillemme yllin kyllin ja vieläpä käsittämättömän täsmällisesti aikataulun mukaan.

Vuosien varrella tästä matkasta, oppaista, esittelijöistä ja paikoista on muodostunut kuin hyvin rasvattu kone, jossa saumakohdat eivät paista läpi eikä korroosio vaivaa. Meidät johdatettiin ajassa taaksepäin nykyhetkestä kauas menneisyyteen, jonka ansiosta saatoimme aavistaa, jos emme kokonaan vielä käsittää, miten japanilainen yhteiskunta on rakentunut.

Study Tour of Japan for European Youth esseekilpailu on jälleen avoinna, joten jos olet 18-35 vuotias Japanista kiinnostunut henkilö, tartu kynään taikka näppäimistöön! Hakuaika päättyy 18.5. ja lisätietoja saat Japanin suurlähetystön sivuilta.

 Teksti: Tuuli Utriainen