Veneilyartikkeli 2/2008 Kokoro

Pohjoisesta Suomesta löytänyt elämän iloa!

Suomessa asuvilla japanilaisilla on jokaisella oma syynsä asua suomessa. Ehkäpä ihmisen, toisenlaisen kulttuurin tai luonnon rakastaminen voisi olla se syy.

Olin asunut suomessa jo 70-luvulla vanhempien ja pikku-veljeni kanssa, sekä uudestaan 80-luvulla opiskelu- aikana ja 90-luvun alussa päätin muuttaa Suomeen. Kuten suomalainen sananlasku kertoo, ”kolmas kerta toden sanoo”. Itse asiassa, sen kolmannen päätöksen yksi syy oli se, että olen rakastunut suomalainen elämän nautinnon tyylistä ja tavoista, nimenomaan vapaa-ajan nautinnosta, erityisesti veneilyn ja sen ihanuuden kautta. Suomalaiset eivät ainoastaan uppoudu työelämäänsä, vaan mielestäni tietävät myös miten elämästä nautitaan.

Tämä huomaaminen oli minulle kuin suuri salaman isku 10 vuoden japanilaisen kiivaan työelämän jälkeen. Kaikilla maailman ihimisillähän käytettävä aika on sama, eli kaikilla on 24 tuntia päivässä ja 365 päivää vuodessa. Miten ja millä tavalla sen ajan käyttää on omalla vastuulla ja huomasin, että tällä tavallakin voidaan elää, kuin suomalaiset tekevät!

Ja tietenkin sen iskun tekijä oli nykyinen mieheni Markku. Hän opetti minulle mikä on tärkein asia ihmisille ja elämälle. Ja olen todella kiitollinen ja onnellinen, kun olen saanut oppia tämän.

Suomen helmi

Melkein kaikki suomalaiset tietävät, että Suomen rannikko- ja meri-aluetta kutsuttaan Arkipelagoksi, siellä on yli 100 000 suurta ja pientä saarta. Mutta tiedättekö, kaikki tämä on varmasti yksi maailman parhaita veneilyn ”paratiisikenttiä”. Koska leveys piiri, 60*N on niin korkea, ei täällä voida nauttia marin-elämää koko vuoden aika, kuten vaika lämpöisellä Okinawalla Japanissa. Silti lyhyenä kesänä ovat monet ihmiset uppoutuneet täysin merellinen elämään. Suomi on vain 5 miljoonan asukaan maa, mutta moottori- ja purjeveneistä nauttivia ihmisiä on yllättävän paljon ja sen merenkulun historiakin on pitkä. Täällä on aina kuljettu vesillä ja osattu rakentaa veneitä. Nykyään kuuluisat Suomalaiset purje- ja moottoriveneet esim. Swan, Nauti Cat, Baltic, Targa ja Degerö ovat Japanissakin tunnettuja venemalleja. Vaikka kesä on täällä niin lyhyt, vain 4-5 kuukautta vuodessa, mutta erikoisen kesän – yöttömäksi yöksi sanottuna vuoden aikana - auringon paisteen aika on pitkä ja arkipelagossa merellä ei pimeyttä tule lainkaan.

Mielestäni sen lyhyen kesän ajan ihmiset jotka nauttivat merielämää, seilaavat Arkipelagon alueella niin täydellisesti, vaikka lämpötilä nousee yleensä vain vähän yli 20 astetta Celsiusta.

Kuten sanoin, minä itse olen ihastunut Suomen mereen ja vene-elämän jo 18 vuotta sitten. Olen itse saanut kokea, miten suomalaiset huolellisesti nauttivat omasta ajasta ja luonnon hiljaisuudesta.

Se ensi kerta v.1990 oli aurinkoinen päivä elokuun lopulla ja lempeä auringon valo heijastui meren pienistä aalloista ja niin rauhallinen lämmin päivä silloin oli. Silmilleni näkyy ympärillä vain tyyni meri, hajalla olevia pieniä saaria. Korvilleni kuuluu vain hiljainen mukavan pehmeä moottorin hyrinä ja kaukana lentävät lokkien äänet. Äänettömän maailman keskellä oli rauhallinen aika. Se oli minusta oikea ja rikas ajan vieton tapa! Siä ei voi korvata rahalla, tai muutenkaan. Se kokemus oli minulle enemmän suuri shokki, kuin vain olisin ihaillut ja tuntenut sitä.

Silloinhan olin vielä ”Workholicina” kiivaassa ja kiireellisessä työssä Japanissa. Päivittäin kiireisessä elämässä koko-ajan juoksemalla korkeakorkoisilla kengillä 110 % täynnä olevalle junalle ja metrolle, tuntien ajan ja koettaen kärsivällisesti matkata kovassa tungoksessa. Päivittäin tehnyt 10 - 12 tunnin kiivasta töitä. Mutta täytyy myöntää, että joskus olen täysin myös nauttinut siitä epäinhimillisestä elämäntavastakin. Pian tein suuren päätöksen, muutin Suomeen ja aloitin vuosittaisen merellisen elämän, siirtymällä kesällä 4-5 viikoksi ”erämaahan” suomalaisittain.

”Venekansan” kesän alku

Suomessa merikausi (venekausi) alkaa vasta silloin, kun pimeä pitkä ja kylmä talvi loppuu. Vihdoinkin meren jäät alkavat sulaa, se tapahtuu yleensä viimeistään joskus toukokuussa. Mutta meidän, kuten useimman venekansan (purjehtijakansan) kesä on jo alkanut helmikuun alun Helsingin Venemessuilta. Silloin jo ajatuksemme kaipaa merelle ja tulevaan kesään. Helmikuussa meri on vielä paksun jään alla ja ilma lämpötila on ollut vaikkapa -20 astetta Celsiusta. Silti sydämemme jo lentää kesään ja kavereiden keskustelu aiheet ovat jo kesäloman suunnittelussa, taikka veneen kunnostamisessa. Ja vaan odotetaan innolla milloin meren jää sulaa.

Huhtikuussa, vihdoinkin ilmassa on näkyvissä ja myös tuntuu keväinen lempeä auringon säde ja sen lämpö, ihmiset kokoontuvat venesatamaan, jossa heidän vene on, kuten talven unesta vasta herännyt karhu. Tämä venesataman säännöllinen ja päivittäinen käynti on alku, jonka virallinen syy on veneen tarkastus, taikka kunnostamisen suunnittelu. Satamapaikka on muuttunut kuin miesten kokoontumispaikaksi.

Viikonpäivänä lopetetaan työt aikaisemmin, pysähdytään kotona vain puvun vaihtamisen vuoksi ja siirretään työpaikaksi venesatama. Ja päivän pidentyessä venesatamassa oleva aika pitenee. 18 vuotta sitten, silloin kun muutin suomeen, alussa olin hämmästynyt siitä mieheni käytöksestä, että päivittäin tulee paluuaika työpaikasta aikaisimmaksi ja venesatamassa olevassa aika pitenee. Olin huolissani, että eikö hän saa potkuja työpaikasta… Mutta pikku hiljaa huomasin, että satamassa on niin paljon muitakin miehiä kuin hän, siten ymmärsin, että tämä onkin suomalaisen ajan käytön tapa. Veneitä kunnostetaan pääasiassa itse, kaikki sen osaavat, oli veneen kippari sitten insinööri, pankinjohtajia, tai opiskelija. Kaikki tietävät, että on myös tärkeää tuntea oma vene, jos vaikka joskus joutuu pulaan merellä, silloin osaa myös tehdä jotain. Merellähän on oma apu aina paras apu.

Meidän veneemme

Meidän veneemme Argo on Porvoon kaupungissa rakennettu ”Family Cruiser” -mallinen moottorivene. Vuonna 1998 hankittu vene on rakennettu vuonna 1978 ja entinen veneemme Kirke oli samanlainen vene, joka oli rakennettu vuonna 1972. Veneen pituus on 34 jalkaa, . hyttejä on kolme, edessä ja takana on makuupaikka 6 hengelle. Kulkunopeus on 7 – 8 solmua. Se on kiireetöntä matkustusta, myös vartalolle sopivan mukava nopeus ja kesäkoti kulkee mukana mihin vain mennään. Matkaaminen ei ole niin kallista kuin ehkä luulisi, diesel-polttoainetta ei kulu paljon, eikä yöpyminen erämaasaarissa maksa mitään. Saaristossa on pieniä kalastajakyliä, josta voi löytyä myös pieni kauppa, mistä saa ostaa tuoretta kalaa, tai muita ruokatarpeita, näin ei välttämättä tarvitse mennä ollenkaan isoihin kaupunkeihin.

Vietetään aalloilla suunnitelmatonta aikaa

Hienoin juttu on se, että suomalaiset yleisesti pitää noin 4 – 5 viikon kesälomaa jota on joskus japanilaisten vaikea uskoa. Tiedän, että tämä ei tarkoita suomalaiset ovat laiskoja. Suomessa asuessani, itse todistetin, että se on tärkeintä aikaa energian tallennusajaksi, jotta jaksavat ylittää pimeän, kylmän ja pitkän talven yli. Suomalaiset huolehtivat omaa-aikaa, kuten loma-aika ja nauttivat täydellisesti ja samalla he ovat ylpeitä tämän maan kaunista kesästä.

Mutta täytyy myöntää, että alussa tuntui vähän syyllinen olo, koska silloin, kun olin Japanissa työelämässä minulla oli vuodessa neljä kokonaista päivää kesälomaa! Siksi en edes heti uskaltanut kertoa japanilaisille tuttavilleni, tästä minun uudesta tavasta nauttia kesälomaa.

Suomessa on erikoinen ”jokamiehen oikeus” -niminen, hieno laki. Tämän lain mukaan voidaan pysähtyä missä tahansa saaressa, paitsi Merivoimien saarilla ja lintujen suojelusaarilla. Niitä ei ole tietääkseni Japanissa vaikka Japanissa onkin runsaasti luontoa, mutta valitettavasti luonnon ja ihmisen välit eivät ole niin läheiset kuin suomessa. Minusta suomalaiset elävät luonnon kanssa, mutta japanilaiset ovat aina joutuneet enemmän taistelemaan luonnon kanssa jo muinaisista ajoista asti. Vaikkapa yksityisessä saaressakin voidaan vene kiinnittää saaren rantaan, kun sen omistajalle ei aiheuteta haittaa. Saaressa voidaan poimia marjoja saa myös uida ja vaikka kalastaa ongella, tähän ei tarvitsee keneltäkään eriksen lupaa. Tämä on hieno asia, koska ei tarvitse ihmetellä omistamista, kenen pihalla kasvaa mustikat, tai ”kalliit” sienet!

Mekin vietämme kesä aikaa aaltojen keskellä kelluen viikoja. Yhden kesän keski matka pituus on noin 1000 merimailia. Suunnitelma on yleensä suurpiirteinen kuten Länteen vai Itään, tai ylittääkö Suomenlahden, tai Itämeren. Muuten vaan tuulen suunnan ja tunnelman suunnan mukaisesti ja tietysti sääolosuhteet huomioiden päätetään matkasta. Joskus maatkaamme vaikka ympäri koko vuorokauden ja olen myös itse joutunut vuosien varrella opskelemaan kulkemista eli navigoimaan Arkipelagon saaristossa ja ajamaan venettämme, eli usein kipparin rooli vaihtuu, eli minä otan ruorin ja ”varakippari” Markku menee vaikka nukkumaan moneksi tunniksi!

Veneen navigoiminen ei ole niin vaikea, jos osaa kompassin, tunnistaa punaiset ja vihreät merimerkit ja muita keppejä. Samalla pitää osata lukea merikarttaa ylös alaspäin, eli kartta pitää olla aina pohjoinen yläpuolella.

Meidän vieneessäkin on kaikenlaisia ”miesten leluja” kuten tutka, GPS, kaikuluotain, jne. Mutta minusta tärkeintä on luottaa omat silmät ja ymmrtää auringon ja tuulen suuntaa sekä paperikarttaa!!

Silloin kun löydetään sopiva lagooni, ankkuri lasketaan ja maihin noustaan kasa köysiä kädessä jotka kiinnitetään rannan puihin. Silloin, kun kiinnitys työ valmis, minä aina nousen maihin heti ja istun lämpimälle kalliolle johon on tarpeeksi imeytynyt auringon lämpöä. Siellä katson tyyntä ja rauhallista meren maisemaa, silloin tuntuu olevani maailman onnellisin ihminen.

Vaikka meidän vene matka on yleensä suunnittelematon matka, silti säännöllisesti teemme seikkailukierros saaressa. Arkipelagossa kallo saaret ei ole niin isoja ja monet saaret voidaan kiertää vaikka pari kolmella kymmenellä minuutilla. Saaren pieneltä kukkulalta sitten näkee tumman sinisellä merellä hajallaan olevia pieniä kallio saarien maiseman. Joskus saaressa voi löytyä makea vesi järviä, jossa voi mennä uimaan lämpöiseen veteen. Voidan nauttia koko vartalolla raikasta ilma hengitäen ja marjoja poimimalla ja pyöreiden graniitikallion vällissä kasvavia pieniä hentoja kukkia katsomalla.

Syksyn tulo ja Talven valmistautuminen

Syyskuussa aurinko katoa aikaisin merenhorisontista ja saapuu pimeät yöt, jolloin ei ole näkyvissä meren ja taivaan rajaviiva, silloin tähti taivas leviää avaruuteen, kuin Planetarium.

Silloin, kun lämpötila laskee yhtäkkiä, illalla voi näkyä pohjoisella taivaalla uskomaton näky, revontuulet ovat syttyneet! Jäätävän ohuessa ilmassa kesän jälkiä ei enää ole, ja se kertoo syksyn saapumisesta. Koska emme kuitenkaan niin helposti luovuta kesästä, siksi lähdemme vielä Syyskuun lopullakin merelle. Lehdet muuttuvat värikkääksi ja saaret loistaa kullan värillä, se on ruska-aika. Sitä voidaan sanoa niin kuin kesän ajan ”Prologue”.

Lokakuussa yleisesti nostetaan veneet ylös merestä ja valmistaudutaan talven tuloon. Laiturilla rivissä kelluvat veneet nostetaan yksitellen nosturi-autolla. Ja telakka-alueen tyhjä tila tulee täyteen jossa ovat vierekkäin isot ja pienet veneet odottamassa uutta kesää. Veneen nostamisen jälkeenkin ihmiset käyvät venesatamalla päivittäin tekemässä töitä, kuten pestään veneen pohja, rakentaa vene-pukkeja ja laittetaan lumen suoja-peitto ja tämä on ahkeraa valmistautumista kovan talven ylittämiseen, mutta samantien päässä suunnitellaan jo seuraavan vuoden kesää. Tähän aikaan vene satama on niin vilkas, kuin alku kesän valmistamisen aikana. Eli taas alkaa miesten kokoontuminen satamaan.

Eläketön veneilyn maassa

Kuulin, että ennen vanha suomessa ihmiset ajattelevat veneily oli vain työntekoa varten esim., kalastusta rahdinkuljetusta, ja 1900 luvun alussa huomattiin, että veneilystä ja merestä voi myös nauttia, silloin alkoi huvi-purjehdus joka usein oli kilpailua ja tavallaan urheilua. Mutta nykyään ihmiset enemmän ajattelevat, että se on enemmän huvi, tai vapaa-ajan nautintoa. Myös ajatellaan siitä, että se on ideallinen tila/paikka jossa ihmiset ratkaisevat yhdessä ongelmia omalla vastuulla. Koska tiukka tila, kuten veneessä, kun perhe jäsenet viettää yhdessä pitkän aikaa, silloin itsekäs ajatus ei ole hyväksi ja kaikilla on omaa vastuu veneessä joka ei ole edes iästä kiinni. Siksi suomalainen ”Marine life style” (veneily tyyli) on oman tahtoinen johon ei vaikuta niinkään varallisuus, muoti taikka ulkoasu. Kaikki nauttivat omalla tyylillä veneily aikaa perheensä kanssa. Veneissä ja varuseissa ei ole ole tärkeä muodikuus eikä vaatteiden prändi merkki, ensiksi tulee käyttö kelpoisuus ja käytännöllisyys, jota edellytetään puvuille ja varusteille, meri ja harrastus on kuitenkin kaikille sama.

18 vuoden ajan vuosittain olemme kulkenut ja käynyt paljon eri paikkoja. Itämeren rannikko kaupungeissa, Ahvenanmaan saaristossa, Turun saaristossa, Latvian rannikon satama kaupungit, Eestin Saarenmaa, Hiiumaan saaristossa, Joskus matkataan Tallinnaan, Ruotsin Tukholman, Gotlantiin ja Göta-kanava Vanner järvelle keskelle Ruotsia, Suomen rannikkokaupungille ja sisäveden järvi suomessa Saimaalle, kulkukelpoisia järviäkin on suomessa tuhansia. Mutta yli 100,000 kappaleen arkipelagon saarissa on vielä paljon jäljellä, en vielä ole valloittanut kaikkia.

Vuodelta 2004 meidän perheeseen tuli Koiramme Haru, ja ulkomaihin matkustamiselle tuli vähän vaikeuksia. Eläinten tullin järjestelmä on monimutkainen. Vaikka hänellä on EU:n passi, silti rokotuksen todistus sääntö on aika hankala. Tietenkin suomen sisäiselle kululle ei ole mitään ongelmia. Perheen jäsenenä monissa veneissä on aika paljon kissoja ja koiria. Veneilyyn ja purjehdukseen ei ole ikä rajaa, eikä täällä tarvita erityistä ajokorttia, mutta kaikkien on harjoiteltava kulkemista saaristossa se on osattava todella hyvin muuten täällä eksyy ihan oikeasti. Voi olla vanhemmilla ihmisillä on vaikeuksia hyppäämällä kiinnittää venettä rantaan, mutta aina naapuriveneilijät auttavat kiintymisessä. Näin iäkkäämmätkin voivat nauttia ja rauhallisesti kulkea aikaa omalla nopeudella ja nauttia täydellisesti saaristosta. Tämä tyyli on nimenomaan suomalaisittain Marin-style eli veneilyn tyyli, uskoisin. Ja jatkettaisi tämän tyylin ikuisesti mieheni ja Harun kanssa!

Viime kesänä 15 vuoden jälkeen olemme käyneet Suomen itä-alueen Saimaan järvellä, sinne kuljetaan Venäjän kautta Saimaan kanavaa pitkin. Ylitimme Pohjois- viivan 63*N asteen, eli Pielisjärven Kolin kansallispuistolle asti. Se oli mahtava kokemusta.

Kyllä, täällä suomessa on vielä paljon uusia ja mahtava paikkoja.........

Tänä kesän suunittelma varmasti aloitaa taas vene messulla