Ikebana ELÄVÄT KUKAT ikiru = elää, hana = kukka Ikebana on perinteinen japanilainen kukkienasettelutaide. Sen historia ulottuu 6. vuosisadalle jolloin Buddhan alttarille tuoduista kukkauhreista, Jumalan kukista, buddhalaismunkit ja papit tekivät varhaisimmat ikebanat. Ikebanan alkuhistorian aikakausi liittyi läheisesti uskonnollisiin rituaaleihin ja jo muinaisaikaan ikivihreiden puiden oletettiin olevan jumalien asuinsijoja.
Kukkienasettelutaide oli aikoinaan yksinomaan pappien, samuraiden ja hoviylimystön yksinoikeutta eli ’miesten kulttuuria’. Vuonna 1860-luvulla naisille myönnettiin erityislupa, joka oikeutti heidät saamaan virallista opetusta kukkien asettelussa. Kaupungeissa annettiin ikebanan opetusta, ja oppilaat saivat erilaisia kunnianimiä suoritettuaan säädetyn oppimäärän tai omaksuttuaan tietyn tekniikan. Siitä tuli merkittävä naisten harrastusmuoto ja oli osana sivistystä ja tapakulttuuria. Vanhin ikebanakoulu on Ikenobo-koulu, jonka keskus toimii Kiotossa. Nykyinen suurmestari eli Iemoto Ikenobo Sen’ei on koulukunnan 45. johtaja suoraan alenevassa polvessa. Traditionaalinen klassinen koulu, joka on ottanut ohjelmistoonsa myös vapaa-asetelmia vastaamaan nykypäivän haasteita. Ohara-koulun perustaja Unshin Ohara kehitti 1800-luvun lopulla maisemalliset laakean maljakon, moribana asetelmat, joissa käytettiin apuna piikkipidikettä. Uudet opetusmetodit 1900-luvun alussa toivat ikebanan kaiken kansan keskuuteen. Tämän päivän merkittävintä modernia koulukuntaa edustaa Sogetsu-koulu, jonka perusti Sofu Teshigahara vuonna 1927. Koulukunta pyrkii yksilöllisen ilmaisun kehittämiseen. Koulun motto on, että ikebanaa voi tehdä kuka tahansa, missä tahansa, mistä tahansa. Ikebanan keskeisiin elementteihin kuuluu kolmioajattelu, samoin kuin ihmisen olemukseen kuuluu kolme eri ulottuvuutta: ruumis, sielu ja henki. Perinteisesti ikebanassa on kolme pääoksaa, esim. Sogetsu koulukunnan mukaan: SHIN – taivas, henki, tulevaisuus, SOE – ihminen, sielu, nykyisyys ja HIKAE – maa, menneisyys. Asetelmia tehdessä noudatetaan tiettyjä sääntöjä. Taitojen kehittyessä ikebana saa uusia muotoja ja taiteellinen vapaus tuo mukanaan uusia haasteita. Joskus asetelman lähtökohtana on vesi, kaartuvat tai suorat linjat, pintojen väri, maljakon muoto, tilan käyttö jne. Yleensä korostetaan pääoksaa, ei niinkään perinteistä kukan kauneutta. Kaikissa asetelmissa ei symboliikkaa ole lainkaan, vaan ne perustuvat tekijänsä mielikuvitukseen niin materiaalin hankinnassa kuin käyttämisessä. Ikebana on tullut tutuksi suomalaisille jo 1930-luvulla, kun Kotiliesi lehdessä Tammikuu II 1936 oli näyttävä artikkeli ’Kukkien asettelua’. Suomeen perustettiin v. 1976 Helsinki Chapter of Ikebana International r.y. Yhdistys kuuluu Tokiossa vuonna 1956 perustettuun Ikebana International järjestöön. Järjestö on eripuolilla maailmaa asuvien harrastajien ja eri koulukuntien yhteinen foorumi. Järjestön tunnuslause on ”Friendship thorugh flowers” - ystävyyttä kukkien välityksellä. Suomessa on ikebanan harrastajia, jotka edustavat mm. seuraavia koulukuntia: Ikenobo, Ohara, Saga Goryu, Ichiyo ja Sogetsu. Marketta Forsell Sogetsu-ikebanaopettaja

Ikebana

ELÄVÄT KUKAT

ikiru = elää, hana = kukka

Ikebana on perinteinen japanilainen kukkienasettelutaide. Sen historia ulottuu 6. vuosisadalle jolloin Buddhan alttarille tuoduista kukkauhreista, Jumalan kukista, buddhalaismunkit ja papit tekivät varhaisimmat ikebanat.

Ikebanan alkuhistorian aikakausi liittyi läheisesti uskonnollisiin rituaaleihin ja jo muinaisaikaan ikivihreiden puiden oletettiin olevan jumalien asuinsijoja.

Kukkienasettelutaide oli aikoinaan yksinomaan pappien, samuraiden ja hoviylimystön yksinoikeutta eli ’miesten kulttuuria’. Vuonna 1860-luvulla naisille myönnettiin erityislupa, joka oikeutti heidät saamaan virallista opetusta kukkien asettelussa. Kaupungeissa annettiin ikebanan opetusta, ja oppilaat saivat erilaisia kunnianimiä suoritettuaan säädetyn oppimäärän tai omaksuttuaan tietyn tekniikan. Siitä tuli merkittävä naisten harrastusmuoto ja oli osana sivistystä ja tapakulttuuria.

Vanhin ikebanakoulu on Ikenobo-koulu, jonka keskus toimii Kiotossa. Nykyinen suurmestari eli Iemoto Ikenobo Sen’ei on koulukunnan 45. johtaja suoraan alenevassa polvessa. Traditionaalinen klassinen koulu, joka on ottanut ohjelmistoonsa myös vapaa-asetelmia vastaamaan nykypäivän haasteita.

Ohara-koulun perustaja Unshin Ohara kehitti 1800-luvun lopulla maisemalliset laakean maljakon, moribana asetelmat, joissa käytettiin apuna piikkipidikettä.

Uudet opetusmetodit 1900-luvun alussa toivat ikebanan kaiken kansan keskuuteen.

Tämän päivän merkittävintä modernia koulukuntaa edustaa Sogetsu-koulu, jonka perusti Sofu Teshigahara vuonna 1927. Koulukunta pyrkii yksilöllisen ilmaisun kehittämiseen. Koulun motto on, että ikebanaa voi tehdä kuka tahansa, missä tahansa, mistä tahansa.

Ikebanan keskeisiin elementteihin kuuluu kolmioajattelu, samoin kuin ihmisen olemukseen kuuluu kolme eri ulottuvuutta: ruumis, sielu ja henki. Perinteisesti ikebanassa on kolme pääoksaa, esim. Sogetsu koulukunnan mukaan: SHIN – taivas, henki, tulevaisuus, SOE – ihminen, sielu, nykyisyys ja HIKAE – maa, menneisyys.

Asetelmia tehdessä noudatetaan tiettyjä sääntöjä. Taitojen kehittyessä ikebana saa uusia muotoja ja taiteellinen vapaus tuo mukanaan uusia haasteita. Joskus asetelman lähtökohtana on vesi, kaartuvat tai suorat linjat, pintojen väri, maljakon muoto, tilan käyttö jne. Yleensä korostetaan pääoksaa, ei niinkään perinteistä kukan kauneutta. Kaikissa asetelmissa ei symboliikkaa ole lainkaan, vaan ne perustuvat tekijänsä mielikuvitukseen niin materiaalin hankinnassa kuin käyttämisessä.

Ikebana on tullut tutuksi suomalaisille jo 1930-luvulla, kun Kotiliesi lehdessä Tammikuu II 1936 oli näyttävä artikkeli ’Kukkien asettelua’.

Suomeen perustettiin v. 1976 Helsinki Chapter of Ikebana International r.y. Yhdistys kuuluu Tokiossa vuonna 1956 perustettuun Ikebana International järjestöön. Järjestö on eripuolilla maailmaa asuvien harrastajien ja eri koulukuntien yhteinen foorumi. Järjestön tunnuslause on ”Friendship thorugh flowers” - ystävyyttä kukkien välityksellä. Suomessa on ikebanan harrastajia, jotka edustavat mm. seuraavia koulukuntia: Ikenobo, Ohara, Saga Goryu, Ichiyo ja Sogetsu.

Marketta Forsell

Sogetsu-ikebanaopettaja

Ikebana ELÄVÄT KUKAT

Ikebana

ELÄVÄT KUKAT