Taiko - japanilaista rummutusta Japanin kulttuuriviikon lasten taikorummutustyöpajassa tutustuttiin japanilaisiin taikorumpurytmeihin ja perinteiseen tapaan opiskella rytmejä ”tavumenetelmällä” (ilman nuotteja). Taikoa harjoiteltiin mm. rummuttamalla rytmiä ”jää-te-lö-pal-lo jää-te-lö-pal-lo jää-te-lö jää-te-lö jä-de jä-de nam nam!” ja työpajan vetäjänä jouduin ohjaamaan energisiä eri-ikäisiä rummuttajia samanaikaisesti kolmella kielellä. Keravalainen Kurkelan koulu lainasi ystävällisesti yhdeksän erilaista rumpua työpajaa varten ja mukana avustamassa oli kolme koulun rumpukerhon entistä oppilasta sekä kerhon vetäjä. Ainoa oikea taikorumpu oli valitettavasti allekirjoittaneen Japanista hankkima pieni shimedaiko.
Itse opiskelin taikorummutusta Japanissa harrastuksenani kuutisen vuotta osallistumalla mm. kiotolaisen Taiko Centerin kursseille ja useiden taikoryhmien (esim. Kodô) ja perinneyhdistysten workshopeihin. Suomeen paluuni jälkeen olen ohjannut ja esitellyt taikorummutusta oman oppilaitokseni Laurea-ammattikorkeakoulun lisäksi mm. lasten rumpukerhoissa, Kansallisoopperassa ja musiikkioppilaitoksissa. Ennen Japaniin lähtöäni opiskelin musiikkia aktiivisesti parinkymmenen vuoden ajan Vantaan musiikkiopistossa ja soitan edelleen viulua harrastelijaorkesterissa. Nykyaikainen, erityyppisiä rumpuja ja korostettuja liikkeitä ja koreografioita hyödyntävä taikorummutus on rumpujen pitkästä historiasta huolimatta uudehko yhteissoiton muoto, joka kehitettiin Japanissa 1960- ja 1970-luvuilla. Kiinnostus taikorummutukseen on Suomessakin kasvussa ja monet japanilaiset taikoryhmät kuten Kodô ja Ondekoza ovat konsertoineet maassamme. Muualla Euroopassa toimii tätä nykyä jo useita ammattimaisia tai harrastelijataikoryhmiä. Myös naapurimaassamme Ruotsissa on aktiivisia harrastajia. Suomessa määrätietoinen taikoharrastus ei kuitenkaan instrumenttien ja ohjaajien puutteessa ole vielä päässyt vauhtiin. Rumpujen hankkiminen Japanista tai niiden rakennuttaminen Suomessa olisikin tavoitteellisen harrastustoiminnan aloittamisen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Pelkät instrumentit eivät kuitenkaan riitä. Lisäksi tarvitaan suurikokoisille rummuille sopiva äänieristetty harjoitustila pysyvine säilytystiloineen. Siinäpä haastetta suomalaisille Japanin-ystäville… *- Riikka Länsisalmi* *riikka.lansisalmi@laurea.fi* Työpajaan osallistui 19 innokasta yhteissoitosta ja rytmeistä kiinnostunutta lasta ja nuorta.Taikoa harjoiteltiin mm. rummuttamalla rytmiä ”jää-te-lö-pal-lo jää-te-lö-pal-lo jää-te-lö jää-te-lö jä-de jä-de nam nam!”

Taiko - japanilaista rummutusta

Japanin kulttuuriviikon lasten taikorummutustyöpajassa tutustuttiin japanilaisiin taikorumpurytmeihin ja perinteiseen tapaan opiskella rytmejä ”tavumenetelmällä” (ilman nuotteja).

Taikoa harjoiteltiin mm. rummuttamalla rytmiä ”jää-te-lö-pal-lo jää-te-lö-pal-lo jää-te-lö jää-te-lö jä-de jä-de nam nam!” ja työpajan vetäjänä jouduin ohjaamaan energisiä eri-ikäisiä rummuttajia samanaikaisesti kolmella kielellä. Keravalainen Kurkelan koulu lainasi ystävällisesti yhdeksän erilaista rumpua työpajaa varten ja mukana avustamassa oli kolme koulun rumpukerhon entistä oppilasta sekä kerhon vetäjä. Ainoa oikea taikorumpu oli valitettavasti allekirjoittaneen Japanista hankkima pieni shimedaiko.

Itse opiskelin taikorummutusta Japanissa harrastuksenani kuutisen vuotta osallistumalla mm. kiotolaisen Taiko Centerin kursseille ja useiden taikoryhmien (esim. Kodô) ja perinneyhdistysten workshopeihin. Suomeen paluuni jälkeen olen ohjannut ja esitellyt taikorummutusta oman oppilaitokseni Laurea-ammattikorkeakoulun lisäksi mm. lasten rumpukerhoissa, Kansallisoopperassa ja musiikkioppilaitoksissa. Ennen Japaniin lähtöäni opiskelin musiikkia aktiivisesti parinkymmenen vuoden ajan Vantaan musiikkiopistossa ja soitan edelleen viulua harrastelijaorkesterissa.

Nykyaikainen, erityyppisiä rumpuja ja korostettuja liikkeitä ja koreografioita hyödyntävä taikorummutus on rumpujen pitkästä historiasta huolimatta uudehko yhteissoiton muoto, joka kehitettiin Japanissa 1960- ja 1970-luvuilla.

Kiinnostus taikorummutukseen on Suomessakin kasvussa ja monet japanilaiset taikoryhmät kuten Kodô ja Ondekoza ovat konsertoineet maassamme. Muualla Euroopassa toimii tätä nykyä jo useita ammattimaisia tai harrastelijataikoryhmiä. Myös naapurimaassamme Ruotsissa on aktiivisia harrastajia.

Suomessa määrätietoinen taikoharrastus ei kuitenkaan instrumenttien ja ohjaajien puutteessa ole vielä päässyt vauhtiin. Rumpujen hankkiminen Japanista tai niiden rakennuttaminen Suomessa olisikin tavoitteellisen harrastustoiminnan aloittamisen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Pelkät instrumentit eivät kuitenkaan riitä. Lisäksi tarvitaan suurikokoisille rummuille sopiva äänieristetty harjoitustila pysyvine säilytystiloineen. Siinäpä haastetta suomalaisille Japanin-ystäville…

- Riikka Länsisalmi

riikka.lansisalmi@laurea.fi

Työpajaan osallistui 19 innokasta yhteissoitosta ja rytmeistä kiinnostunutta lasta ja nuorta.Taikoa harjoiteltiin mm. rummuttamalla rytmiä ”jää-te-lö-pal-lo jää-te-lö-pal-lo jää-te-lö jää-te-lö jä-de jä-de nam nam!”