AMMATTITAITOA JA KULTTUURIA

Osallistuin marraskuussa 2007 Skills Finland ry:n järjestämälle kymmenen päivän Japanin matkalle, jonka tarkoituksena oli seurata Japanin Shizuokassa pidettyjä nuorten Ammattitaidon maailmanmestaruuskilpailuja (WorldSkills). Matkan aikana oli myös erinomainen tilaisuus tutustua japanilaiseen kulttuuriin ja koulutusjärjestelmään sekä Suomen ja Japanin suhteisiin.

Nuorten ammattitaidon lisääminen

Skills Finland ry on vuonna 1993 perustettu yhdistys, jonka tavoitteena on edistää ammatillista koulutusta ja osaamisen arvostusta. Yhdistyksen taustavoimia ovat opetusministeriö, Opetushallitus ja oppilaitokset sekä keskeiset työmarkkina- ja opetusalan järjestöt.

Skills Finland järjestää Suomessa vuosittain Taitaja-kilpailut, jotka on tarkoitettu alle 20-vuotiaille nuorille kädentaitajille ja joiden voittajilla on mahdollisuus päästä kilpailemaan joka toinen vuosi pidettävissä kansainvälisissä alle 23-vuotiaiden Ammattitaidon maailmanmestaruuskilpailuissa. Vuonna 2005 kilpailut pidettiin Helsingissä ja vuonna 2009 ne pidetään Kanadassa.

Kruununprinssille suuret huomionosoitukset

Vuoden 2007 kisat olivat siis Japanissa Shizuokan prefektoraatissa, joka on tunnettu mm. kauniista luonnosta, erinomaisesta vihreästä teestä, perinteisistä majataloista, useista sudenkorentolajikkeista ja moottoripyörien valmistuksesta. Kilpailut avasi Japanin kruununprinssi Naruhito, joka sai avajaisyleisöltä suuret suosionosoitukset ja jonka puhe oli avajaisten kohokohta. Suomen ammattitaitomaajoukkue saavutti kilpailuissa kaikkiaan kahdeksan mitalia ja yksitoista diplomia. Kultaa Suomi sai ravintolapalvelu- ja automaalauslajeista, pronssia autokorinkorjauksesta, robotiikasta, hiusmuotoilusta, kultasepän työstä, konepajatekniikasta sekä lajista tietokone ja verkot.

Maiden välisessä vertailussa Suomi sijoittui erinomaisesti eli jaetulle seitsemännelle sijalle 46 maan joukossa. Japanissa oli kaikkiaan 830 kilpailijaa ja 47 kilpailulajia. Kilpailijoiden ja arvioitsijoina toimivien eksperttien lisäksi Suomesta osallistui kisoihin suuri joukko asiantuntijoita.

Kokkeja ja kimonoita

Nuorten ammattitaitokilpailut (WorldSkills) pidettiin Numazu Cityssä ja erityistukea tarvitsevien kilpailut (Abilympics) Shizuoka Cityssä, joihin oli asuinpaikastamme Tokiosta luotijunalla noin puolen – tunnin matka. Junat olivat siistejä ja mukavia, tosin aamuisin ja iltaisin aika täysinäisiä, ja matkalla ehti nähdä monenlaisia maisemia aina Japanin symbolia Fuji-vuorta myöten.

Kilpailupaikat – useimmiten isot teltat – oli rakennettu nimenomaan näitä kilpailuja varten hyvin laajalle alueelle. Jokaisella lajilla oli oma osastonsa, jonka reunalla yleisö sai neljän päivän ajan seurata kilpailutöiden valmistumista. Katsojia oli valtavasti sekä Japanista että muualta maailmasta. Helsingin kisoissa oli yli 100 00 katsojaa ja Japanissa yli 300 000. Yleisöä näytti kiinnostavan kovasti mm. kokkien, floristien, kondiittorien, huonekalupuuseppien ja viherrakentajien osastot.

Kilpailualueilla esiteltiin myös japanilaista kulttuuria. Katselimme kauniita perinteisiä ja uusia kimonoita, kimonoiden korjausta ja kimonoiden pukemista. Saipa eräs vaalea suomalaistyttö ystävällisiltä kimonon esittelijöiltä lahjaksi sen kimonon, jonka he halusivat pukea hänen ylleen. Osallistuimme teeseremoniaan, tutkimme käsitöitä ja saimme lahjaksi origameja.


Suomen ja Japanin suhteita

Kilpailujen seuraamisen lisäksi ehdimme vierailla Suomen suurlähetystössä sekä muutamissa ammatillisissa oppilaitoksissa ja yrityksissä. Virallisessa ohjelmassamme oli myös kulttuuria, mm. shintolaistemppeli, rumpumusiikkia ja japanilaista ruokakulttuuria.

Lähetystössä kaupallisen osaston päällikkö Juha Niemi piti erinomaisen esitelmän Japanin taloustilanteesta ja suomalaisyritysten mahdollisuuksista Japanissa. Suomen Japanin instituutin johtaja Heikki Mäkipää puolestaan esitteli instituutin toimintaa ja kertoi instituutin aloittamasta tiedepainotteista Suomi-Japani 2007- 2011 -ohjelmasta, jonka tavoitteena on mm. lisätä yliopistojen yhteistyötä sekä nuorten tutkijoiden ja opiskelijoiden liikkuvuutta. Esityksiä seuranneessa vilkkaassa keskustelussa totesimme, että Suomen ja Japanin vahvuudet täydentävät toisiaan ja lisäävät molempien kulttuurien tuntemusta.

Vieraanvaraisuutta

Muutamana päivänä sain omaksi oppaakseni helsinkiläisystäväni japanilaisen ystävän Hiromin, joka oli jo nuorena tyttönä 1960-luvulla ja sen jälkeen myöhemminkin käynyt Helsingissä tapaamassa suomalaista kirjeenvaihtoystäväänsä. Hiromin kanssa kulkeminen metroilla ja junilla sujui hyvin, sillä liikkuminen Tokiossa ei ole kovin helppoa, vaikka useimmat paikannimet ovatkin englanniksi. Hiromin avulla pääsin tutustumaan syvemmälle japanilaiseen elämänmenoon, koska hän kertoi monista tavoista ja tarinoista.

Kävimme Asakusan temppelialueella Tokion suurinta buddhalaista temppeliä Sensojia katsomassa. Tutkimme pitkään Edo Shitamachin käsityömuseossa perinteisiä uudenvuodenkoristeita, lyhtyjä, nukkeja, taidokkaita lakkatöitä, kauniita huonekaluja ja punottuja koritöitä. Ihastelimme taideliikkeissä moderneja koruja ja maljakoita, jotka oli tehty perinteisellä cloisennetekniikalla. Kummastelimme Akihabaran elektroniikan ihmeitä. Näimme uutta Tokiota jokiristeilyllä. Ihmettelimme Hamarikyun puutarhan hiljaisuutta ja lintujen laulua keskellä suurkaupunkia. Tunsimme joulun lähestymisen Ginzan pääkatujen ja tavaratalojen upeista joulukoristeluista.

Matkani kohokohtiin kuului vierailu Hiromin kotona, joka sijaitsee Nakanon kaupunginosassa. Alue on vanhaa omakotialuetta, jossa näyttää alkaneen nuoren polven halu rakentaa uutta ja modernia vanhan tilalle. Hiromin koti on perinteinen japanilainen talo, jossa ei kaappeja lukuun ottamatta juurikaan ole huonekaluja ja jonka takana on pieni puutarha. Istuimme lattialla olevilla tyynyillä, söimme sushia ja joimme vihreää teetä.

Parhaimmat muistot

Japanista jäivät parhaimmiksi muistoiksi hyvien tapojen kunnioittaminen, perinteinen ja moderni käsi- ja taideteollisuus, tekniikan uutuudet, mielenkiintoinen ruokakulttuuri sekä 12-miljoonaisen Tokion siisteys ja turvallisuus. Parasta ehkä kuitenkin oli ihmisten ystävällisyys. Olin ensimmäistä kertaa Japanissa – ihastuin, vaikka näinkin vain pienen häivähdyksen kauniista maasta.

Maija-Liisa Hirvi

Kirjoittaja, fil.lis. Maija-Liisa Hirvi, edusti matkalla AEL:ää, joka vastasi WorldSkills-kilpailuissa graafisen suunnittelun ja kylmäkoneasennuksen kilpailijoiden valmennuksesta. Matkan johtajana toimi toimistonhoitaja Maria Atzmon Skills Finland ry:stä.